Hämeen Sanomat otti meihin yhteyttä viikko sitten, ja tapasimme toimittajan ja kuvaajan Hämeen linnalla haastattelun merkeissä. Juttu ilmestyi nyt viikkoa myöhemmin mainioiden kuvien kera.
Juttu löytyy myös verkosta – voit lukea sen täällä.
Kategoria: Upseerin Miekka (Page 5 of 6)
Tänään posti toi meille jännittävän ja ilahduttavan paketin: ennakkokappaleen Upseerin miekasta! Tämä versio on tarkoitettu esittely- ja arviointikappaleeksi, ja sisäkannelta löytyy kustannustoimittajan terveiset, joita ei lopullisessa versiossa ole. Kovakantinen painos ilmestyy elokuussa samaan aikaan äänikirjan ja e-kirjan kanssa.
Vaikkei tämä vielä se lopullinen versio olekaan, on upea tunne, kun pääsee näkemään vuosien työn viimein painettuna ja kansissa. Vuoden 2015 keväästä tähän päivään on kuljettu pitkä mutta jännittävä polku.
Takakannessa on jopa itsensä Gustavus Adolphuksen signeeraus! 🙂
Viime perjantaina meillä oli upea kimara tapaamisia ja palavereita Otavan toimistolla Helsingissä. Ne koskivat Kuninkaan rakuunat -sarjan ensimmäisen osan lähestyvää julkaisua ja markkinointia sekä kustannustoimittajan kommentteja sarjan toisesta osasta.
Tapasimme ensin myynti- ja markkinointiosaston tiimin. Esittelyiden ohella tehtävämme oli kertoa kirjastamme ja sen tapahtumapaikoista, -ajasta ja hahmoista siten, että markkinointiosasto voisi päätellä, mille yleisöille ja kohderyhmille kirjaa kannattaa markkinoida. Erityisen kiinnostuneita tunnuttiin olevan siitä, että Kustaa II Aadolfin armeijaa seurasi suuri joukko vaimoja ja lapsia, joiden elämästä tarinassamme myös kerrotaan.
Tapaamisen jälkeen siirryimme lähikahvilaan tarkempaan keskusteluun markkinointijohtajan ja viestintäpäällikön kanssa. Saimme tietää paljon siitä, miten kirjoittamamme kaltaisia teoksia markkinoidaan ja mitä kaikkea se voi sisältää. Saimme myös kiitosta suunnitelmistamme blogin ja Facebook-sivumme suhteen. Keskustelun jälkeen kävimme Otavan omassa kirjakaupassa ja saimme mukaamme mukavan valikoiman Otavalta ilmestyneitä uusia kirjoja.
Aamupäivä oli hurahtanut nopeasti, ja siirryimme lounaalle kustannustoimittajamme ja kaunokirjallisuuspäällikön kanssa. Keskustelimme muun muassa Kuninkaan rakuunat -sarjan jatkosta, Suomen historiasta ja kirjallisuusalan ajankohtaisista tapahtumista. Lounaalta jatkoimme palaveriin kustannustoimittajamme toimistoon, missä käsittelimme ensimmäiseksi hänen palautteensa ja ehdotuksensa koskien Kuninkaan rakuunat -sarjan toista osaa. Kuten ensimmäisenkin osan kohdalla, palaute oli mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää – tässä tapauksessa kustannustoimittaja oli myös esilukijamme, joten nyt kuulimme ensimmäistä kertaa jonkun muun havaintoja tarinastamme. Täytyy sanoa, että palaute oli erittäin rohkaisevaa ja antoi hienoja vinkkejä tarinan kehittämiseksi. Käymme taas uudella innolla tarvittavien muutosten kimppuun.
Päivän viimeinen aihe oli Kuninkaan rakuunat: Upseerin miekka ja vedoksesta löytyneet kirjoitusvirheet sekä muut korjausta vaativat seikat. Näitäkin oli vielä jonkin verran – kaikista virheistä ei ole varmaankaan koskaan mahdollista päästä eroon. Kokonaisen kirjan laajuiseen tekstiin niitä kätkeytyy väistämättä. Toivomme kuitenkin, ettei niitä jäänyt kummittelemaan enää kovin monia. Saimme kuulla myös oikolukijan kommentit ja kiitokset mukaansatempaavasta tarinasta.
Päivä oli pitkä ja siihen sisältyi niin paljon keskustelua ja asiaa, että kotiin lähtiessämme olimme jo hieman pökerryksissä. Juhlistimme kuitenkin toista kustannussopimustamme ökyjäätelöin ja katsomalla hauskan historiallisen seikkailuelokuvan, ranskalaisen Fanfan la Tulipen (2003).
Vuosi sitten elimme jännittäviä aikoja! Olimme matkalla Helsinkiin ja kustannusosakeyhtiö Otavalle, jonne meidät oli kutsuttu keskustelemaan käsikirjoituksestamme. Tuolloin emme vielä tienneet mitä tuleman piti, ja jännitys oli kieltämättä korkealla. Hyvän tovin kuluttua kävelimme ulos ovesta käsittämättä oikein mitä oli tapahtunut. Olimme juuri allekirjoittaneet esikoisromaanimme kustannussopimuksen! Unelmasta oli tulossa totta.
Tästä on tosiaan kulunut nyt vuosi, ja hätäinen voisi jo ihmetellä, missä kirja viipyy. 🙂 Käsikirjoituksen kustantajalle lähetetystä versiosta on kuitenkin vielä pitkä matka lopulliseen teokseen, ja on ollut erinomainen asia, ettei tekstin viimeistelemisen kanssa ole tarvinnut kiirehtiä. Monenmoista vaihetta onkin käyty läpi tässä vuoden mittaan.
Lähdimme liikkeelle kustannustoimittajan suurempien linjojen toiveista, joiden mukaan tarinaa muokattiin. Nämä vaativat jonkin verran uudelleenkirjoittamista – aivan uusia kohtauksia, henkilöiden sijoittelua uusiin paikkoihin – mutta koska muutokset koituivat selkeästi tarinan ja hahmokuvauksen hyödyksi, oli niitä ilo tehdä. Oli myös mukava päästä kirjoittamaan uusia kohtauksia omien suosikkihahmojen näkökulmista! 😉 Näistä siirryttiin yhä pienempiin yksityiskohtiin, kunnes lopulta päädyttiin editointikommentteihin. Jos olimme ennen käsikirjoituksen lähettämistä lukeneet tekstimme läpi lukuisia kertoja, kertyi kierroksia vuoden mittaan vielä monta lisää. Viimeisenä vaiheena onkin ollut vedoksen lukeminen, josta kerroimme edellisessä blogitekstissämme.
Samaan aikaan kun tekstiä on muokattu, olemme käyneet kustantajan kanssa keskustelua kirjan kansikuvasta, kirjan nimestä, henkilöluettelosta ja monista muista asioista. Nimi, jolla alunperin käsikirjoitusta tarjosimme, päätyikin sarjan nimeksi ja ensimmäinen kirja sarjassa sai oman alaotsikon. Kansikuva on toki kustantajan valtakuntaa, mutta senkin suhteen saimme antaa vinkkejä ja ajatuksia prosessin aikana.
Vaikka Upseerin miekkaa on hiottu ahkerasti, on meille välillä tarjoutunut aikaa rakennella rakuunoillemme seuraavia seikkailuja. Välillä työn alla on ollut kolmekin eri käsikirjoitusta samaan aikaan, jokainen tietenkin aivan eri vaiheessa. Työ ei ole siis loppunut kesken, ja tunnustaa täytyy, että mielessämme vilahtelee jo ajatuksia siitä, miten tarina jatkuisi kolmannen osan jälkeen…
Tänään postin kuriiri toi meille tarkastettavaksi Kuninkaan rakuunoiden ensimmäisen osan käsikirjoituksen taittovedoksen. Tavoitteena on päästää päiviltä kaikki lyöntivirheet, joihin tässä vaiheessa on mahdollista vielä puuttua, ja muut pienet taittovaiheessa mahdollisesti mukaan tulleet ongelmat. Lukeminen sana kerrallaan on hi-das-ta, mutta tavoitteena on lukijalle paras mahdollinen lukukokemus! 🙂
Apunamme meillä on ehtymätön varasto suklaata ja tarkasti säännöstelty annostus rommia.
Viimeisimmät kommentit