Ulla ja Marko

Kategoria: Yleinen

Tuoksut 1600-luvulla

Hygieniakäsitykset ja mahdollisuudet huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta olivat 1600-luvulla hyvin erilaiset kuin nykyisin. Etenkään kaupungeissa ei puhdasta vettä ollut aina helposti saatavilla. Peseytyminen saattoi käytännössä tarkoittaa joidenkin ruumiinosien huuhtaisua tai vain hankaamista kankaalla. Pyykkiä pestiin, mutta sekin vaati vettä ja oli käsin tehtynä työlästä – eikä varsinkaan hienoimpien ja kalliimpien vaatteiden tahdottu kuluvan liiaksi. Viemäri- ja sanitaatiojärjestelmät olivat enimmäkseen alkeellisia tai olemattomia. Voimme vain kuvitella, miltä suurkaupungeissa lemusi ihmisten heitellessä jätöksensä kadulle tai kuinka kauas kantautui haju leiristä, jossa tuhannet miehet ja hevoset elivät.

Hajusteita käytettiin sekä niiden miellyttävän tuoksun vuoksi että epämiellyttäviä hajuja peittämään. Vesi- ja alkoholipohjaisten hajusteiden lisäksi käytettiin mm. vahapohjaisia hajusteita. Tuoksut olivat kukkaisia (esim. ruusu, appelsiininkukka) tai myskisiä, mutta tuoksusekoituksissa käytettiin myös mausteita kuten kanelia, muskottia ja neilikkaa. Kalliiden ainesosien vuoksi kaikilla ei tietenkään ollut mahdollisuutta hankkia hajusteita.

Hajusteiden käyttöön oli myös terveydellinen syy: tautien uskottiin leviävän pahojen hajujen kautta, kun taas hyvien tuoksujen kuviteltiin jopa torjuvan tauteja. Sekä savun että yrttien, mausteiden ja tuoksuvien oksien polttamisen uskottiin puhdistavan ilmaa. Tästä syystä myös tunnetun ruttotohtorin maskin – jonka kehitti tiettävästi lääkäri nimeltä Charles de Lorme vuonna 1619 – ”linnunnokassa” pidettiin erilaisia hajusteita kukista yrtteihin ja marjoihin.

Erilaisten vaatekappaleiden, etenkin nenäliinojen ja hansikkaiden, hajustaminen oli suosittua. Kuninkaan rakuunoiden kolmannessa osassa, Salamurhaajan merkissä, mainitsemme myös pomanderit. Pomanderi saa nimensä ranskankielisestä termistä “pomme d’ambre” (’ambran omena’ – ambra on hajusteissa käytettyä kaskelotin suolistoeritettä ja erittäin kallisarvoista). Pomanderi saattoi olla vaikkapa hopeinen pieni, rei’itetty astia, jota kannettiin mukana – usein riipuksen tapaan – ja jossa säilytettiin vahapohjaista hajustetta tai esim. hajustettua kankaanpalaa. Halvempia versioita olivat hedelmät, joihin kiinnitettiin mausteita. Salamurhaajan merkissä esiintyvä pomeranssihedelmä neilikoineen on samalla myös viittaus Kolmen muskettisoturin elokuvaversioon vuodelta 1974. Siinä tarkkasilmäinen katsoja voi havaita Buckinghamin herttuan kanniskelevan kyseistä esinettä. Tällaisia tuoksuvia palloja saattaa nykyisinkin nähdä etenkin joulun aikaan. Vaikka niiden ei enää uskota torjuvan ruttoa, on toinen käyttötarkoitus yhä ennallaan: miellyttävien tuoksujen levittäminen.

Rakuunat vastaavat Helmet-lukuhaasteeseen

Uusi vuosi on alkanut ja tuonut mukanaan uusia lukuhaasteita. Tarkastelimme Helmet 2021 -haastetta, ja kirjavalintojen helpottamiseksi päätimme listata kohdat, joihin Kuninkaan rakuunat -sarjan kirjat vastaavat. Voit valita minkä tahansa sarjan kirjoista, jollei listassa erikseen mainita tiettyä kirjaa. Nautinnollisia lukuhetkiä!

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja (toinen meistä, Marko, on opettaja)

3. Historiallinen romaani

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan (hahmot jakavat muistojaan keskenään)

6. Kirja kertoo rakkaudesta (vaikka Kuninkaan rakuunat eivät ole rakkausromaaneita, on rakkaus kuitenkin keskeinen aihe kaikissa sarjan osissa)

7. Kirjassa on kaveriporukka (keskushenkilöt ystävystyvät sarjan mittaan)

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa (maailma mullistui 1600-luvulla – kolmikymmenvuotinen sota oli seurausta muutoksista ja toi niitä mukanaan)

10. Kirjan nimessä on numero (Kuninkaan rakuunat I, II, III)

12. Kirjassa ollaan metsässä (kaikissa Kuninkaan rakuunat -sarjan kirjoissa metsässä tapahtuu jotakin; taisteluja, takaa-ajoja, jäljitystä…)

14. Kirja on osa kirjasarjaa

16. Kirjassa eletään ilman sähköä

25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

31. Jännityskirja tai dekkari (sarjan kirjoissa riittää jännittäviä tilanteita ja käänteitä)

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija

46. Kirjassa syödään herkkuja (Upseerin miekka ja Salamurhaajan merkki)

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta (kaikki kolme Kuninkaan rakuunat -sarjan kirjaa kertovat paitsi Kuninkaan rakuunoista myös kolmikymmenvuotisesta sodasta sekä elämästä 1600-luvulla)

Seuraavat ovat lukijakohtaisia, mutta voimme vihjata Kuninkaan rakuunoiden sopivan mainiosti ulkona luettaviksi. Luonnollisesti toivomme lukijoiden odottaneen kirjojemme ilmestymistä – ja että niistä on lukijoille hyötyä!

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi

23. Kirja, jota luet ulkona

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Hakkapeliittatapahtuma Tammelassa

Suomessa järjestetään ilahduttavan paljon tapahtumia, joilla on yhtymäkohta historiaan: keskiaikafestivaaleja, viikinkimarkkinoita ja vastaavia. Erityisesti 1600-luvun tunnelma on Kuninkaan rakuunoiden vuoksi sydämiämme lähellä. Sitä pääsee maistelemaan Tammelan hakkapeliittatapahtumassa, joka järjestetään kolmikymmenvuotisessa sodassa palvelleiden hakkapeliittasotilaiden muistoksi. Kaksipäiväisessä tapahtumassa pääosassa on vanhanaikainen markkinatori, jolta lukuisten torimyyjien lisäksi löytyy työnäytöksiä mm. seppien, saippuankeittäjien, lautanauhanpunojien ja monien muiden käsityöläisten taidoista. Ohjelmaan kuuluu myös musiikkia, tanssia, näytelmäesityksiä ja luentoja. Toriväen joukossa voi nähdä sekä hakkapeliittoja että jopa itse kuningas Kustaa II Aadolfin puolisoineen ja hoviväkineen.

Olemme vierailleet tapahtumassa useampana vuonna. Viime viikonloppuna sonnustauduimme uusiin kasukoihimme ja suuntasimme jälleen hakkapeliittojen jäljille. Päivä hurahti nopeasti aikamatkaillessamme 1600-luvun tunnelmissa.

All for love – ystävänpäiväjuhla muskettisoturien hengessä

Ennenkin on tullut todettua, että Alexandre Dumas’n muskettisoturit ovat meille hyvin rakkaita kirjallisuuden henkilöitä. He jopa näyttelivät jonkinlaista roolia rakkaustarinamme alkupuolella: mainitsin Markolle pitäneeni suunnattomasti muskettisotureiden seikkailuista ja lukeneeni kirjat useaan kertaan. Marko innostui kertomaan suosikkielokuvistaan muskettisotureiden lukuisten filmiversioiden joukossa. Tämän täytyi olla merkki siitä, että kuulumme yhteen! ♥ Myöhemmin olemme lukeneet kirjoja uudelleen ja katsoneet yhdessä kaikki käsiimme saamamme filmatisointiversiot.

Niinpä päätin muutama vuosi sitten järjestää Markolle ystävänpäiväyllätyksenä illallisen muskettisotureiden ja 1600-luvun henkeen. Luin muskettisotureiden ensimmäisen osan ruokakuvauksia metsästäen. Sen jälkeen ryhdyin etsimään reseptejä, joiden avulla saisin toteutettua edes jossain määrin ajanmukaisia ruokalajeja. Joissakin asioissa oli pakko tinkiä, sillä kaikkia aineksia ei ollut lähimarketissa tarjolla, mutta lopulta keittiöstä toimitettiin työhuoneeseen kuriirin (= tyttäremme) välityksellä kutsu:

Ruokalista puolestaan laadittiin näin (lainaukset kirjasta):

Menu

Eggs à la Aramis

served with spinach and roquefort

Recipe adapted from The Closet Of the Eminently Learned Sir Kenelme Digbym Kt., 1677

”We’ll dine soon, my dear friend; only you’ll remember that today is Friday, and on such a day I can neither see nor eat any meat. If you’ll content yourself with my dinner, it’s composed of cooked tetragons and fruit.”

”What do you mean by tetragons?” d’Artagnan asked uneasily.

”I mean spinach,” said Aramis. ”But for you I’ll add eggs, and that is a grave infraction of the rule, for eggs are meat, since they engender the chicken.”

Chicken Larded with Lemmons, on the French fashion

served with French bread

Recipe adapted from A New Booke of Cookerie, 1615

”Do you know what we’re eating here?” asked Athos, after ten minutes.

”Pardieu!” replied d’Artagnan, ”I’m eating veal larded with cardoons and marrow.”

”And I’m eating fillets of lamb,” said Porthos.

”And I’m eating breast of chicken,” said Aramis.

”You’re all mistaken, gentlemen,” replied Athos. ”You are eating horse.”

Huguenot Torte with honey, almonds and mock quinces

served with cheese

… Mme Coquenard got up and took from the buffet a piece of cheese, some quince preserves, and a cake she had made herself from almonds and honey.

Alkuruokana oli paistettuja kananmunia pinaattipedillä sinihomejuuston kera. Valitsemassani kirjan kohtauksessa Aramis kutsuu d’Artagnanin syömään kanssaan, mutta kertoo, ettei perjantaina syö lainkaan lihaa vaan pinaattia. Epäluuloisen ystävänsä vuoksi hän on kuitenkin valmis rikkomaan kirkon paastomääräyksiä ja lisäämään ruokaan kananmunia. Tähän ei varsinaisesti tarvittu reseptiä, mutta sattumoisin löysin sellaisen vuodelta 1677 teoksesta ”The Closet Of the Eminently Learned Sir Kenelme Digby Kt., 1677”.

Pääruokana tarjottiin kanaa, ja Gode Cookeryn laajasta historiallisten reseptien kokoelmasta löytyikin “Capon Larded with Lemmons on the French fashion” eli salvukukkoa (käytin broileria) sitruunalla ranskalaiseen tapaan. Jouduin hiukan oikaisemaan siksi, että kaikkia aineita ei ollut saatavilla (esim. säilöttyjä sitruunoita en siihen hätään saanut). Raaka-ainesten kirjo näytti epäilyttävän moninaiselta, mutta ainesosat sopivatkin mainiosti yhteen. Kohtauksessa, jonka kirjasta lainasin, kaikki sankarit uskovat syövänsä eri lihaa (vasikkaa, lammasta, kanaa), vaikka Athoksen mukaan syövätkin hevosta!

Jälkiruoalla halusin viitata kirjan kohtaukseen, jossa Porthoksen vikittelemä Madame Coquenard tarjoaa (varsin köyhän) aterian päätteeksi manteli-hunajakakkua. Useimmat 1600-luvun kakut vaikuttivat kovin tuhdeilta, mutta sitten löysin ”hugenottikakun”, jonka luvattiin olevan tahmeaa ja kosteaa (taikasanat!). Siitä, onko leivonnainen todella peräisin 1600-luvulta, en saanut täyttä varmuutta, mutta väitettiin sen alkuperän sinne juontuvan. Sokerin tilalla käytin hunajaa ja pekaanipähkinöiden tilalla manteleita – niitähän Madame Coquenard käytti. Halukkaat voivat kokeilla vaikkapa tätä reseptiä.

Ilta oli onnistunut, ja hauskanpidon ohessa kartutimme kokemustamme 1600-luvun ruokakulttuurista. Ehkä seuraavalla kerralla syömme kuin rakuunat?

© 2024 Susimetsä

Theme by Anders NorenUp ↑