Viime perjantaina meillä oli upea kimara tapaamisia ja palavereita Otavan toimistolla Helsingissä. Ne koskivat Kuninkaan rakuunat -sarjan ensimmäisen osan lähestyvää julkaisua ja markkinointia sekä kustannustoimittajan kommentteja sarjan toisesta osasta.

Tapasimme ensin myynti- ja markkinointiosaston tiimin. Esittelyiden ohella tehtävämme oli kertoa kirjastamme ja sen tapahtumapaikoista, -ajasta ja hahmoista siten, että markkinointiosasto voisi päätellä, mille yleisöille ja kohderyhmille kirjaa kannattaa markkinoida. Erityisen kiinnostuneita tunnuttiin olevan siitä, että Kustaa II Aadolfin armeijaa seurasi suuri joukko vaimoja ja lapsia, joiden elämästä tarinassamme myös kerrotaan.

Tapaamisen jälkeen siirryimme lähikahvilaan tarkempaan keskusteluun markkinointijohtajan ja viestintäpäällikön kanssa. Saimme tietää paljon siitä, miten kirjoittamamme kaltaisia teoksia markkinoidaan ja mitä kaikkea se voi sisältää. Saimme myös kiitosta suunnitelmistamme blogin ja Facebook-sivumme suhteen. Keskustelun jälkeen kävimme Otavan omassa kirjakaupassa ja saimme mukaamme mukavan valikoiman Otavalta ilmestyneitä uusia kirjoja.

Aamupäivä oli hurahtanut nopeasti, ja siirryimme lounaalle kustannustoimittajamme ja kaunokirjallisuuspäällikön kanssa. Keskustelimme muun muassa Kuninkaan rakuunat -sarjan jatkosta, Suomen historiasta ja kirjallisuusalan ajankohtaisista tapahtumista. Lounaalta jatkoimme palaveriin kustannustoimittajamme toimistoon, missä käsittelimme ensimmäiseksi hänen palautteensa ja ehdotuksensa koskien Kuninkaan rakuunat -sarjan toista osaa. Kuten ensimmäisenkin osan kohdalla, palaute oli mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää – tässä tapauksessa kustannustoimittaja oli myös esilukijamme, joten nyt kuulimme ensimmäistä kertaa jonkun muun havaintoja tarinastamme. Täytyy sanoa, että palaute oli erittäin rohkaisevaa ja antoi hienoja vinkkejä tarinan kehittämiseksi. Käymme taas uudella innolla tarvittavien muutosten kimppuun.

Päivän viimeinen aihe oli Kuninkaan rakuunat: Upseerin miekka ja vedoksesta löytyneet kirjoitusvirheet sekä muut korjausta vaativat seikat. Näitäkin oli vielä jonkin verran – kaikista virheistä ei ole varmaankaan koskaan mahdollista päästä eroon. Kokonaisen kirjan laajuiseen tekstiin niitä kätkeytyy väistämättä. Toivomme kuitenkin, ettei niitä jäänyt kummittelemaan enää kovin monia. Saimme kuulla myös oikolukijan kommentit ja kiitokset mukaansatempaavasta tarinasta.

Päivä oli pitkä ja siihen sisältyi niin paljon keskustelua ja asiaa, että kotiin lähtiessämme olimme jo hieman pökerryksissä. Juhlistimme kuitenkin toista kustannussopimustamme ökyjäätelöin ja katsomalla hauskan historiallisen seikkailuelokuvan, ranskalaisen Fanfan la Tulipen (2003).