Neliömäinen linna oli omalaatuinen, vaatimaton moniin muihin valtakunnan linnoihin verrattuna. Harmaakivinen perustus, juurestaan vajaat 60 kyynärää suuntaansa, kertoi omaa tarinaansa siitä, kuinka linnan rakentaminen oli alkanut historian hämärissä. Perustukset kapenivat nopeasti, ja harmaakivisen pohjakerroksen yläpuolella kohoavan punatiililinnan ulkomitat olivat noin 55 kyynärää suuntaansa. Punatiiliset muuritkin oli rakennettu useammassa eri vaiheessa erilaisia tekniikoita käyttäen, ja lopputulos näytti siltä kuin linna olisi kursittu kokoon mielivaltaisesti satunnaisista hukkapaloista.
– Hämeen linnan Kerttuli
Romaanimme Hämeen linnan Kerttuli sijoittuu pääasiassa Hämeen linnaan ja vuosiin 1612-1614. Nämä vuodet olivat Hämeen linnan kannalta tärkeitä, sillä vuoden 1614 alussa kuningas Kustaa II Aadolf matkasi Hämeen linnaan tarkastelemaan linnan korjaustöiden tuloksia ja tapaamaan paikallista säätyväkeä. Tämä oli kuninkaan ensimmäinen vierailu linnassa. Toisen kerran hän kävi linnassa vuonna 1626 puolisonsa Maria Eleonooran kanssa. Tällöin nimensä saivan Kuninkaansali ja Kuningattarenkamari.
Hämeen linnan rakentaminen alkoi keskiajalla. Tarkkaa vuosilukua ei tiedetä, mutta rakennustöiden arvellaan alkaneen 1200-luvun lopulla. Linnan rakennushistoria on kiehtova ja monivaiheinen, jatkuihan se vuosisatojen ajan. Kaikkien muutostöiden tarkkoja ajankohtia ei edes tiedetä.
Ensimmäinen linnan osa oli sen harmaakivestä rakennettu kerros ja siinä erityisesti nykyisen kukkotornin pohjakerros. Vähitellen seuraavien vuosisatojen aikana linna sai ylemmät kerroksensa, nykyiset kulmatorninsa ja siipensä.
Tutkijoiden päämielenkiinto kohdistuu usein 1500-lukuun, jolloin linna ja elämä sen ympärillä näytti monessa mielessä erilaiselta kuin 1600-luvun alun rakennus- ja korjaustöiden aikana sekä niiden jälkeen. 1500-luvun puolivälin kukoistuskauteen verrattuna elämä 1600-luvun alun linnassa oli vaatimattomampaa, ja linnan kolmen latokartanonkin toiminta oli huomattavasti aiempaa vähäisempää.
Kuten Hämeen linnan Kerttulissa kerromme, Hämeen linnassa tehtiin mittavia korjaustöitä 1610-luvun vaihteessa. Linnanvouti Erik Hare aloitti työt vuonna 1606, ja kun hänet määrättiin Pohjanmaan käskynhaltijaksi, jatkoi töitä linnanvouti Martin Paull. Korjaustyöt olivat laajoja, ja peruskorjauksen lisäksi niiden tavoitteena oli modernisoida linna uskottavaksi puolustuslinnaksi ja paikallisen hallinnon keskukseksi.
Haren ja Paullin uudistustöissä koko linna-alueen ympärille rakennettiin uudet vallirakennelmat palisadeineen sekä vallihauta, joka kiersi sekä linnan että linnan pohjoispuolelle muodostuneen kylän. Linnan kahden tykkitornin ampuma-aukot muurattiin umpeen, ja tykit siirrettiin vasta rakennetulle vallille. Linnan lounaispuolelle, palisadin ja linnan kehämuurin väliselle alueelle, rakennettiin pitkä rakennus, johon sijoitettiin mm. uusi väentupa, talleja ja sepän paja (sepän paja oli aiemmin linnan esipihalla).
Korjaustyöt pohjustivat linnan viimeistä lyhyttä kukoistusvaihetta valtakunnan hallinnon alueellisena keskuksena, ennen kuin se siirtyi lähinnä varuskunta- ja varastokäyttöön – ja lopulta vankilaksi ja sittemmin museoksi. Tarinamme tapahtuma-aikaan linnan uusimpia osia olivat vuoden 1599 räjähdyksen jälkeen uudelleen rakennettu etelätorni ja sen viereisen, kukkotorniksi kutsutun osan, kolmannen kerroksen kirkkosali.
Itse päälinna poikkesi 1600-luvun alussa suuresti siitä, millainen se on nykypäivänä. Tärkeimpiä eroja on mm. se, että suurimpaan osaan linnan toisen kerroksen kamareita ja saleja kuljettiin sisäpihan solakäytävältä, eli nykyistä ristikäytävää vastaavalta mutta puukatteiselta kulkuväylältä. Linnan siipien nykyiset ylimmät kerrokset ovat myös myöhempien aikojen muutoksia, mutta kulmatornit ovat säilyttäneet korkeutensa.
Nykyistä esilinnaa ei tarinamme aikaan vielä ollut olemassa, vaan sen paikalla oli kehämuuri, jonka eteläisessä kulmassa sijaitsi porttitorni. Kehämuurin ja päälinnan väliselle alueelle, esipihalle, oli rakennettu pääasiassa hirsirakenteisia varasto- ja talousrakennuksia. Linnan luoteispuolella kehämuurin keskellä kohosi fatabuuritorni, jonne johti kulkusilta länsitornin kupeesta. Esipihalla, fatabuuritornin juurella, oli fatabuuritupa, jossa fatabuuripiiat ja -emäntä työskentelivät, yöpyivät ja jossa heillä oli oma leivinuuni.
1600-luvun alussa linnan ympäristö oli alavaa maata ja etenkin sen eteläpuolinen alue oli soinen. Suoalueen yli kulki puinen silta, joka johti nykyisen kaupungin keskustan alueella sijaineen Saaristen latokartanon maille. Linnan länsipuolella sijaitsi laajojen peltojen ympäröimä Ojoisten latokartano, pohjoispuolella kohosi Pyövelinmäki ja idässä, järven takana, oli Hätilän latokartano.
Hämeen linnan Kerttulissa perustimme linnan kuvauksen pitkälti siihen, miten se on kuvattu Knut Draken Die Burg Hämeenlinna im Mittelalter -teoksessa. Tähän teokseen on kuitenkin myöhempi tutkimus tuonut jonkin verran korjauksia, joita pyrimme parhaamme mukaan huomioimaan. Linnan elämää koskeva tärkeä lähde oli At Home Within Stone Walls: Life in the Late Medieval Häme Castle. Näiden lähteiden pohjalta rakensimme kuvauksen linnasta, jossa kulkureitit eri salien ja kamarien välillä – sekä niiden käyttötarkoitukset – poikkeavat paljon siitä, miltä linna tänä päivänä näyttää.
Tämän artikkelin kuvituskuva on Johannes van den Aveelenin (1655-1727) käsialaa. Se perustuu aiempien taiteilijoiden töihin eikä kuvaa linnaa Aveelenin elinaikana. Kuvassa linnan eteläpuolitse ulottuu suon sijaan järvi, eikä siinä näy merkkejä 1600-luvun alun tilanteen linnoitustöistä ja muista lisäyksistä.
Viimeisimmät kommentit