Ulla ja Marko

Kirjoittajalta Marko Susimetsä (Page 2 of 6)

Kansipaljastus: pokkaripainokset

Kuninkaan rakuunat -sarjan kolmannen osan julkaisupäivän lähestyessä saavat kaksi aiempaa osaa uuden olomuodon pokkareina Otavan Seven-sarjassa!

Tarkkaavaisimmat lukijat lienevät jo huomanneet, että aiemmin julkistettu kolmannen osan kansikuva poikkeaa tyyliltään kahdesta aiemmasta osasta. Voimme nyt iloksemme kertoa, että uusi tyyli jatkuu myös pokkaripainoksissa!

Toivomme uusien kansikuvien houkuttelevan mukaan myös sellaisia lukijoita, joita aiempien osien tietyssä määrin sotainen ilme on saattanut vieraannuttaa. Loppujen lopuksihan tyylilajimme on seikkailullinen ja sankarimme liikkuvat paljon muuallakin kuin taistelukentillä – kolmannessa osassa jopa Pariisissa ja Lontoossa saakka. Olemme erityisen tyytyväisiä siihen, että uusissa kansikuvissa myös naishahmomme saavat aiempaa enemmän näkyvyyttä.

Tämän hetken tietojemme mukaan molemmat pokkarit ovat mukana Otavan kesän julkaisuohjelmassa.

Kirsin kirjanurkan arvio Kuriirin viitasta

Kirsin kirjanurkassa julkaistiin upea arvio viime kesänä ilmestyneestä Kuninkaan rakuunat – Kuriirin viitta -teoksestamme. Mikäli pienet juonipaljastukset eivät sinua haittaa, klikkaa kuvasta päästäksesi itse artikkeliin. Kuitenkin lainaamme mielellämme Kirsin kauniita sanoja arvion lopussa:

”Harvoin olen lukenut yhtä sydäntä särkevää mutta samalla jännittävää kuvausta kuin Magdeburgin ryöstelyn osuus tässä kirjassa. Toistan itseäni, mutta minkäs teet. Kuninkaan rakuunat -sarja jatkaa loistavalla tavalla historiallisen romanttissävyisen seikkailuromaanin perinteitä. Sarja on huolellisesti kirjoitettua, laadukasta viihdettä, aivan mainiota siis kaikin puolin meidän kaikkien genreä mielellään lukevien kannalta!”

Haastattelu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa

Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 1.2.2020

Saimme kutsun haastatteluun Hämeenlinnan kaupunkiuutisten toimittajalta, AP Sarjannolta, joka osoittautuikin kaltaiseksemme Alexandre Dumas -faniksi. Keskustelumme pyörikin hyvin laajasti aihealueen ympärillä ja jäimme jännityksellä odottamaan, millainen juttu toimittajan kynästä irtoaisi. Siitä tulikin suorastaan mainio!

Juttu ilmestyi paperilehdessä 1.2.2020, mutta on luettavissa myös Hämeenlinnan kaupunkiuutisten verkkosivuilta täältä.

Assassiinin ase Balestrino

Kuva: Public Domain, Metropolitan museum

Kuninkaan rakuunat -sarjan toisessa osassa, Kuriirin viitassa, luutnantti Michel Kniv nousee yhdeksi keskeisistä hahmoista. Hänen taustansa ja taitonsa ovat hyvin erilaiset muihin rakuunoihin verrattuna. Heti ensimmäisessä kohtauksessaan hän käyttää pienikokoista varsijousta, jota kutsutaan nimellä balestrino (italiaksi ’pieni varsijousi’).

Tämän tyyppisten varsijousien käyttötarkoituksesta on ristiriitaisia käsityksiä. Perinteisesti niitä on kutsuttu assassiinien/salamurhaajien jousiksi, ja esimerkiksi Sothebyn huutokaupassa 70-luvulla kerrottiin, että balestrinojen ilmaannuttua markkinoille 1500- ja 1600-luvuilla asetettiin eri puolilla Eurooppaa ankaria kieltoja niitä vastaan, koska ne olivat helposti piilotettavia ja tappavia salamurha-aseita.

Viime aikoina harrastajat, erityisesti Tod Todeschini, joka mm. vetää Youtubessa historiallisesti tarkkaa ”myytinmurtaja”-sarjaa, ovat nostaneet esiin ajatuksia siitä, että nämä jouset eivät olisikaan olleet salamurhaajien aseita vaan koristeaseita ja rikkaiden ylimysten leikkikaluja. Tämän puolesta puhuu esimerkiksi se, kuinka koristeellisia nämä aseet yleensä ovat ja miten pieni läpäisyvoima niillä ammuttavilla nuolilla lopulta on.

Mikä lopullinen totuus sitten lieneekään, oli Michel Knivin jousi rakenteeltaan soveltuva juuri sellaiseen käyttöön, johon se Kuriirin viitassa päätyi. 😀 Kannattaa kuitenkin katsoa Tod Todeschinin video, jolla hän esittelee ja koekäyttää itse valmistamaansa balestrino-jousta.

Samuel Cockburnin viimeinen leposija

Kenraalimajuri Samuel Cockburnin muistomerkki Turun tuomiokirkossa

Kuninkaan rakuunat -sarjan ensimmäisessä osassa, Upseerin miekassa, Tomas Rapir muistelee lumista talvea Turussa vuonna 1621 ja sitä, kuinka hän muiden turkulaisten joukossa sai nähdä hänen majesteettinsa Kustaa II Aadolfin. Kuningas saapui tuolloin kaupunkiin arvostetun skotlantilaisen palkkasoturin, Samuel Cockburnin hautajaisiin. Cockburn oli kuollessaan 46 tai 47 -vuotias. Hänellä oli takanaan pitkä ja kunniakas ura Ruotsin armeijassa.

Cockburn saapui Ruotsiin vuonna 1598, samoihin aikoihin kuin suuri joukko muitakin skotlantilaisia palkkasotureita. Sotilasuransa alkuvaiheissa hän osallistui Ruotsin myrskyisiin sisällissotiin. Myöhemmin hän palveli everstinä Ruotsin ja Venäjän sodassa 1609-1610, ja hänen rykmenttinsä oli ratkaisevassa roolissa Novgorodin valtauksessa 1611. Seuraavana vuonna, Cockburnin hakiessa 8000 riikintaalerin edestä rästiin jääneitä palkkarahoja, myönsi kuningas Kustaa II Aadolf hänelle 300 maatilaa Pohjanmaalta.

Seuraavien kymmenen vuoden ajan kenraalimajuri Cockburn oli Ruotsin palveluksessa, kunnes vuonna 1621 kuoli, tiettävästi sairauteen. Hautajaiset järjestettiin talvella 1621 Turussa. Cockburnin veli, Johan, pystytti hänelle marmorisen hautapaaden Turun tuomiokirkkoon, mistä se löytyy tänäkin päivänä Pyhän Ruumiin kappelista.

« Older posts Newer posts »

© 2020 Susimetsä
Title image: Carl Wahlbom / Nationalmuseum | Source: Wikipedia

Theme by Anders NorenUp ↑