Tiistai-iltana 5.11. olimme Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa kertomassa Kuninkaan rakuunat -sarjasta, historiallisista tapahtumista ja henkilöistä sarjan taustalla sekä kirjoittamisesta ja siitä, millaista on kirjoittaa yhdessä.
Tilaisuus järjestettiin kirjaston viihtyisässä kahvilassa, jossa oli mukava, intiimi tunnelma. Yleisö lähti ilahduttavasti heti mukaan kysymyksien ja kommenttien kautta, ja keskustelu polveili historiasta ja sen moninaisista aiheista kirjoittamiseen, rakuunoidemme seikkailuista naisten rooliin sotakampanjoiden aikana sekä partasudeista makkaroihin.
Kuulijat tuntuivat yllättyvän, kun kerroimme, kuinka paljon aikaa olemme käyttäneet historian tutkimiseen. Vaikka olemme molemmat olleet historiasta kiinnostuneita pienestä pitäen, huomasimme kirjoitushankkeemme alussa 2011, että emme todellakaan tienneet tarpeeksi 1600-luvun arkielämästä pystyäksemme kirjoittamaan uskottavaa kuvausta henkilöhahmojemme arjesta. Yleistä historiaa käsittelevissä teoksissa päähuomio on usein avaintapahtumissa, taisteluissa tai hallitsijoissa. Harvemmin yleisten historiateosten kautta pääsee käsiksi ihmisten arkeen: hampaiden puhdistukseen, huoneiden kalustukseen tai kaupunkien arkkitehtuuriin ja jätehuoltoon. Tästä syystä varsinainen kirjoitusurakkamme pääsikin kunnolla käyntiin vasta n. 2015, kun taustatietoa arkielämän yksityiskohdista – ja siitä, miten ne ovat muuttuneet keskiajalta uudelle ajalle siirtyessä – oli kerätty tarpeeksi.
Eikä taustatyö suinkaan siihen loppunut. Jokaisen kirjan kohdalla tulee eteen tilanteita, joissa täytyy etsiä uutta tietoa, ja joskus tieto tuntuu olevan kiven takana. Kirjoittaessamme Kuriirin viittaa, jossa tärkeä tapahtumapaikka on Magdeburgin kaupunki, otimme yhteyttä Magdeburgin museoon ja tilasimme heiltä heidän julkaisemansa teoksen vuoden 1631 piirityksestä. Siitä saimme hyvän pohjan tarinamme tapahtumille.
Kuulijat olivat myös hyvin kiinnostuneita siitä, mitkä ovat yhdessä kirjoittamisen hyviä ja huonoja puolia ja kuinka työ käytännössä sujuu sekä siitä, kuinka päädyimme kirjoittamaan juuri 1600-luvusta ja rakuunoista. Moni tahtoi tietää tulevaisuudensuunnitelmistamme, kuten siitä, jatkuuko sarja ja aiommeko joskus kirjoittaa muutakin kuin historiallisia romaaneja.
Kaiken kaikkiaan meille varattu puolitoista tuntia lensi kuin siivillä emmekä edes ehtineet lukea ääneen näytteitä tekstistämme – mikä oli ehkä hyväkin, sillä harjoitusluennassa onnistuimme ylinäyttelemään kaikki vuorosanat. 😀
Viimeisimmät kommentit