Hämeen linnan Kerttuli ilmestyi eilen 10.6.2025 kirjakauppojen hyllyille. Samana päivänä julkaistiin Hämeen sanomissa arvio teoksestamme. Arvio on maksumuurin takana, mutta halusimme tässä nostaa esiin muutaman kohdan, jotka erityisesti ilahduttivat meitä. Näistä ensimmäinen oli luonnehdinta Kerttulin tyylilajista verrattuna aiempiin romaaneihimme:
Jos [Kuninkaan rakuunat -sarja] jäljitteli ranskalaisen Alexandre Dumas´n romanttista seikkailuklassikkoa Kolme muskettisoturia, Hämeen linnan Kerttuli on tyyliltään lähempänä englantilaisromantikkojen Jane Austenin ja Brontën sisarusten tuotantoa.
– Riikka Happonen, Hämeen Sanomat 10.6.2025
Saako kirjailija hyppiä riemusta lukiessaan tällaisen vertauksen kirjasarjojemme tyylilajeista? No, me teimme niin! Hämeen linnan Kerttuli on tosiaan hiukan eri genrea kuin aiemmat teoksemme, mutta emme suinkaan ole unohtaneet seikkailua ja juonitteluakaan.
Vaikka päähenkilömme ovat fiktiivisiä, on romaanissa mukana joukko todellisia historiallisia henkilöitä. Lisäksi pyrimme perustamaan romaanimme historiallisiin tapahtumiin ja pääsemään mahdollisimman lähelle niin historiallisia faktoja kuin aikakauden tunnelmia tuoksuineen ja makuineen. Tärkeänä teemana pidimme myös protestanttisen uskon ja esikristillisten tapojen yhteentörmäystä. Ennen kaikkea haluamme kirjoittaa viihdyttävän tarinan, ja vaikka aiemmassa sarjassamme oli siinäkin joitakin rohkeahkoja kohtauksia, niitä löytyy uutukaisestamme useampia. Arviossa näitä seikkoja kommentoidaan seuraavasti:
Kaiken historiatiedon ja uskontoteoreettisen pohdiskelun keskellä romaani onnistuu myös viihde-elementeissään. Jos kirjailijat tuntuvat olevan mukavuusalueellaan sotahistoriallisissa yksityiskohdissa, sama pätee eroottisiin kohtauksiin, joita ei lopeteta ensimmäiseen suudelmaan.
– Riikka Happonen, Hämeen Sanomat 10.6.2025
Lainauksessa viitataan myös sotahistoriaan. Kuningas Kustaa II Aadolfin valtakausi alkoi, kun Ruotsi kävi sotaa kolmella suunnalla vihollisinaan Tanska, Puola ja Venäjä. Tätä ei 1610-luvulle sijoittuvassa tarinassa voi täysin sivuuttaa – varsinkaan, kun vapaaherra Ulvhufvud on kuninkaan luotettu mies – mutta pyrimme pitämään sotatapahtumat lähinnä taustalla antamassa tarinallemme laajempaa historiallista viitekehystä.
Ja vielä lopuksi lainaus, joka lämmittää sydämiämme vielä pitkään:
U. M. Susimetsän teksti on eloisaa, virheetöntä ja helppolukuista, se vetäisee mukaansa niin, että 446 sivua on ahmittu parissa päivässä.
– Riikka Happonen, Hämeen Sanomat 10.6.2025
Viimeisimmät kommentit