Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Jospa uskaltautuisin minäkin aloittamaan päiväkirjan...   Tämä näyttää hauskalta ja voisi olla juuri sopiva paikka purkaa sekä hääintoilua että hetkittäisiä -paineita! Pelkään, että sitä kaikkea ei jaksaisi kukaan kuunnella ja tuppaa välillä jo vähän nolottamaan kun puhe tahtoo liian helposti karata häihin liittyviin aiheisiin.   Tulen siis tänne jupisemaan!  
 
Aluksi hiukan taustoja - pidemmät muistelot taidan säästää myöhemmäksi tai sitten sulho, joka lupaili ehtiessään käydä myös täällä kurkkimassa ja ehkä jopa lisäämässä sanasen tai pari, saa kertoa niitä(kin, toki muutakin!) - uhkasi ainakin paljastaa oman versionsa siitä, kuinka kaikki oikein kävikään.  
 
No, nimimerkillämme (Miekkamies & Prinsessa) on pitkä historia. Alkunsa se sai tarinoista, joita sulhoni minulle sepitti yhteisinä hetkinämme. Aluksi ne olivat mielikuvitusleikkiä ja iltasatutyyppisiä (hmmm...  ) tarinoita, joissa seikkailivat Alter Egomme miekkamies ja prinsessa. Tarina on vain jatkunut vuosien mittaan ja päätynyt vähitellen paperillekin. Toisaalta näihin lempinimiimme liittyy toinenkin tarina: sulhoni oli tapaamassa vanhempiani vasta toista kertaa ja isäni painiskeli jonkin tietokoneisiin liittyvän ongelman kanssa. Sulho niitä hyvin ymmärtää, joten isäni meni lupaamaan, että "jos tämän pulman ratkaiset, saat prinsessan ja puoli valtakuntaa!" Siitäkös miekkamies innokkaasti ja urheasti rynnistämään taistoon ja pianhan tämä   ritarini   lohikäärmeensä päihitti (onneksi se ei ryhtynyt syöksemään tulta tai savuamaan, se lohikäärme siis...). Tästä lähtien taisi sitten miekkamies katsoa, että vanhempien suosio ja lupa  yhteistä tulevaisuutta koskeville aikeille on hankittu...  
 
Mutta siinä tarina nimistä. Yhteisen matkamme varrelta täytyy kyllä tässä vaiheessa mainita seuraavat merkkipäivät:
9.9.1996 tapasimme ensimmäisen kerran yhteisellä luennolla.
9.11.1997 alkoi seurustelu
9.9.2000 mentiin kihloihin
Aijai, näitä tekisi kyllä mieli muistella vaikka kuinka pitkästi...   mutta noista päivämääristä voinee päätellä, että 9. päivästä on muodostunut meille siinä määrin "onnenpäivä", että tuntuu mahdottomalta ajatella häitä jonakin muuna päivänä (kuukaudella ei ole väliä). Alunperin suunnitelmissamme oli 9.8. mutta nyt emme ole ihan varmoja siitä...    siis päivämäärästä, naimisiinmenon suhteen emme aio jänistää!   Suunnitelmamme ovat nimittäin aika tavalla alkuvaiheessa (senkös siitä sitten saa kun laittaa yhteen hitaan hämäläisen ja perusteellisen pohjalaisen?   ).  No ei, tosissaan: äitini poismenosta johtuneen surun vuoksi emme ole jaksaneet paneutua häävalmisteluihin siinä määrin kuin olisi "pitänyt". Tässä vaiheessa näyttää olevan mahdotonta löytää hyväkuntoista JA kohtuuhintaista juhlapaikkaa haluamallemme päivälle. Niinpä olemme varautuneet siihen, että jos näyttää siltä etteivät häät elokuun alkuun mennessä järjesty, vietämme niitä sitten syyskuussa 6.9. Saammepa ainakin 9. kuukauden ja voihan tuon päivänkin kuvitella olevan 9 väärinpäin...    
 
Valmisteluista kuitenkin sen verran, että tähän mennessä olemme edenneet näin:
 
- kirkko on katsottuna (ja varattunakin tuolle 9.8. ...). Se oli ehkä helpoin homma! Tiesimme heti, että jokin näitä seutuja komistavista keskiaikaisista kivikirkoista olisi ehdottomasti meille sopiva, keskiajasta kun olemme kiinnostuneita molemmat. Kävimme ensin katsomassa Vanajan kirkkoa ja se olikin ulkoa hyvin kaunis harmaakivikirkko. Sisältäkin se oli oikein kiva (jos niin nyt kirkosta sanoa saattaa) mutta ehkä kuitenkin liian pelkistetty meidän makuumme. Olo oli sellainen että "no joo otetaan sitten tämä". Päätimme sitten kuitenkin käydä "kaiken varalta" katsastamassa Hattula Pyhän Ristin kirkon vaikka ensin karsimme sen pois (punatiiltä ja halusimme nimenomaan harmaakiveä. Osaammepa olla tarkkoja joissain asioissa  ) Olimme tuskin  sisälle astuneet kun sulho ilmoitti jämäkästi jotta "jos me jonnekin mennään niin se on tämä!" Olin ihan samaa mieltä! Seinämaalaukset ovat upeat ja paikka kaunis, ei liian koristeellinen muttei myöskään karu ja se tuntui henkivän keskiaikaista tunnelmaa niin että se tuntui heti meille sopivalta.
 
- sormus on tekeillä. Ihastuin häämessuilla sormukseen, joka kylläkään ei ollut ollenkaan sellainen, minkä olin kuvitellut haluavani. Vaan enpä ollut ennen tällaista nähnytkään! Tässä on pieniä timantteja upotettuna sellaisen "letityssysteemin" (muistuttaa kyllä mielestäni ennemminkin yhteen kietoutuneita puiden oksia tai juuria) joukkoon. Mallista voisi kuvitella sen olevan vaikka kuinka vanha - ja siitähän minä tykkään. Siinä oli kuitenkin pieni "vika" (osa valkokultaa ja halusin kokonaan keltaista) joten ajattelin, että olkoon. Sulho oli kuitenkin salaa mennyt kysymään, että onnistuisiko sormuksen tekeminen kokonaan keltakullasta ja kävihän se joten sellainen on nyt tulossa!  
 
- kaaso ja bestman on valittuina (kaasoksi tulee siskoni ja bestmanin hommat hoitaa sulhon ystävä) ja vieraslistaakin on laadittu. Aiomme pitää pienehköt häät; vieraiden määrä jää jonnekin 30-40 paikkeille. Emme kumpikaan viihdy huomion keskipisteenä ja pienemmät, (toivottavasti!) lämminhenkiset juhlat sopivat meille paremmin.
 

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Tällä ja ensi viikolla olisi tarkoitus tarkistaa vielä pari juhlapaikkaa ja sen jälkeen pohtimaan vaihtoehtoja: a) pidämme "alkuperäisen" juhlapäivämme ja maksamme siitä yhdestä ainoasta nyt tarjolla olevasta juhlapaikasta mielestäni aika kovan hinnan b) vaihdamme päivää ja valitsemme sitten niistä paikoista, mitä silloin vielä on vapaana. Vaikeaa, vaikeaa...  
 
No niin, näin tässä aina käy - kun pääsen kirjoittamaan, osoittaudun oikeaksi höpötiksi...   Mutta sainpa kaiken viimein tänne ja tuntuivat kuitenkin ajatukset pikkusen selkiintyneen kun niitä tässä pohdin ja toivottavasti suunnitelmille käy samoin! Alkaa olla jo aika...      
 
 

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

_Lisa_
Naikkari
V.I.P



Rouvaksi 23.8.2003

   

Viestejä: 1127

hei brija!  
 
ja teretulemast meidän häähössääjien joukkoon! meillä onkin sitten häät aika lähekkäin (piditte ne sitten 9.8. tai 6.9.), meillä päivänä 23.8.
 
mutta, kurkitaan toistemme päiväkirjoihin ja jutustellaan!
 
  iloista häähössäämistä!  
 
-Lumipallo-

I'm not denying
We're flying above it all
Hold my hand, don't let me fall
You've such amazing grace
I've never felt this way

_Lisa_
Naikkari
V.I.P



Rouvaksi 23.8.2003

   

Viestejä: 1127

hei taas!
 
oli pakko tulla kysäsemään yhtä pientä seikkaa toi pupun kuva mikä sulla tossa on, ni onko kenties sun oma kani? mietin vaan, ku mulla oli tismalleen samanlainen puppe yli 8vuotta..   (kääpiökani, väri siam)

I'm not denying
We're flying above it all
Hold my hand, don't let me fall
You've such amazing grace
I've never felt this way

marianna
Naikkari
Konkari



6.9.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 344

Jos päädytte 6.9. vaihtoehtoon meistä tulee hääpäiväkaimoja... Tuleeko keskiajasta muutenkin teema häihinne, vai ainoastaa kirkon osalta? Meillä oli myös vaihtoehtona Messukylän vanha kirkko täällä Tampereella, mutta päädyimme kuitenkin Tuomiokirkkoon... Messukylän kanssa esim. urkujen kohdalla olisi voinut tulla ongelma, sillä siellä ei ole lämmitystä, ja se suljetaan syksyllä melko aikaisin. Vihkiminen olisi kyllä siis varmaankin onnistunut, mutta urut olisi viety tod. näk. jo pois ja kylmä olisi saattanut tulla vieraille....Itse kun toivon oikein harmaata sadepäivää hääpäiväksi...
 
Mutta tervetuloa, olen itsekin huomannut että turhan helposti pitkästytän kanssaihmisiä selitämällä kutsujen yksityiskohtia tms.....!

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Hyvinhän oli tuo parempi puoliskoni jo tarinaa aloittanut ja noiden nimienkin alkuperät selvisivät. Tosin on niitä toisetkin, eli Pupu ja Hukka.
 
Tästä aasinsilta tuohon Brijan pupunkuvaan: Eli se on kani hänen lapsuudestaan, joka oli kaikesta päätellen hyvin rakas ja kävi välillä herättämässä omistajansa aamuisin suoraan sängystä!
 
Keskiaika olisi kiva teema häihin, mutta meillä ei ole mahdollisuutta järjestää kokonaan keskiaikaisteemaisia juhlia - kirkon täytyy riittää. Tosin hääpuku tulee olemaan 'vähän sinne päin' morsiolla... Ehkä siitä saadaan kuva tännekin myöhemmin(?). Miehenä en sitten saakaan miekkamiehen pukua vaan joudun tyytymään ilmeisesti Bonjour-pukuun.
 
Kertoilen sitten noita tapaamistarinoita myöhemmin lisää, kun on paremmin aikaa ja tutustun tähän hääpäiväkirjajuttuun paremmin sitten vähän teidän muidenkin osalta!

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Hei taas, kiva saada vierailijoita!  
 
Ja kiva että miekkamiehenikin ehti tänne juttelemaan!   Ihan kun ei puhuttaisi näistä asioista kotona ihan tarpeeksi...  
 
Lumipallo, kuvan kani on tosiaan mun ihan oma kani, tai oikeammin kylläkin oli, koska kuvan ottamisesta on jo... hyvänen aika! jotain 15 vuotta... Myöhemmin meillä tosin oli toinenkin kani joka oli lähestulkoon tämän edellisen kaksoisolento... tuo harmaa väri on kyllä todella kaunis!
 
Marianna, kuten sulhoni tuossa kertoili niin teemaksi asti emme keskiaikaa laita, mutta siltä suunnalta voidaan vähän vaikutteita ja vinkkejä ottaa. Ainakin pukuun saattaa sen tyyppistä hihaa tulla, että muistuttaa ko. ajan pukujen tyyliä ja nyt olen miettinyt, että olisi kiva jos musiikki olisi ainakin osittain jotain sinne päin viittaavaa... mutta katsellaan! Muuten, mullekin kelpaisi harmaa ja sateinen päivä hääpäiväksi erittäin hyvin; niissä on jotain sellaista tunnelmaa mikä vetoaa. Sitten kun saisi vaan paljon kynttilöitä...   Tosin täytyy muistaa selvittää, että onhan "meidän" kirkko myös saatavilla syyskuussa!  
 
Nyt olemme juuri lähdössä katsomaan yhtä mahdollista juhlapaikkavaihtoehtoa tuolle 6.9. päivälle. Jännittää! Saa nähdä kuinka käy...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

on 04. Huhti 2003 klo 09:41, Kristian kirjoitti:

 
Jos jatkaisin näistä puvuista...
 
Hohoo, tuo miekkamiehen puku olisi kyllä upea juttu!   Kelpaisi kyllä mun puolesta paremmin kuin hyvin...   Vaikka sitten ehkä mentäisiin niin paljon keskiaikaiseen teemaan, että juhlapaikankin pitäisi olla tyyliin sopiva ja sellaistahan näyttää olevan todella vaikea löytää. Varmaan vieraitakin pitäisi siinä vaiheessa varottaa ja ilmoittaa että voivat hekin halutessaan pukeutua ko. ajan mukaisiin asuihin... Olisihan se hauskaa, mutta meneekö sitten jo liian naamiaismaiseen suuntaan?  
 
Niin, se morsiuspuku mikä tällä hetkellä on mielessäni ykkösvaihtoehtona (osaankohan koskaan päättää?) ei kylläkään ole mikään "keskiaikainen" puku, mutta siinä on hihat, missä on jotain muistumaa niiltä ajoilta, sellaiset linnanneitomaiset liehukkeet. Jos kehtaan, niin voisihan tänne pistää kuvan siitä kun ko. kolttua kokeilen.
 
Epäröin kuitenkin... puku ei nimittäin ole ollenkaan sellainen kuin mitä luulin etsiväni! Kuvien pläräilyn perusteella kuvittelin haluavani täysin hihattoman, mielellään jopa olkaimettoman puvun, missä saisi valkean (mielellään luonnon-/kermanvalkean) lisäksi olla korkeintaan kultaa. Liikkeessä lupauduin kuitenkin kokeilemaan ihan kaikkea, ihan varmuuden vuoksi. Niinhän siinä kävi, että mielistyin pukuun missä on paitsi hihat, vieläpä pitkät sellaiset, myös väriä: erittäin syvää tummanpunaista. Eihän tässä näin pitänyt käydä!   Puku oli kuitenkin makutuomarien mielestä ihan "minun näköiseni" ja sopisi kuulemma meille täydellisesti (varmaan juuri sen keskiaikavaikutelman vuoksi  ). Rohkenenko nyt sitten mennä ja tilata puvun, joka oli ensimmäisessä liikkeessä toinen mikä ylleni pujotettiin?   Hätiköinkö jos niin teen vai voiko se käydä näin helposti?   Käytiin kyllä vielä kolmessa muussa liikkeessä tuon jälkeen ja sovittelin lisää pukuja, muutama mieluisakin löytyi, mutta ei siitä mihinkään päässyt että se oli tuo melkein ensimmäinen mikä eniten pyöri mielessä. Auttaako tässä pian enää mikään muu kuin mennä katsomaan sitä uudestaan vai onko vaan luotettava siihen, että sen oikean tunnistaa kun se osuu kohdalle?

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Hääpäivä on sitten valittu. Eli soittelin tuossa seurakuntaan ja siirsin vihkitoimituksen varauksemme syyskuun 6. päivään. Maaginen numeromme 9 on sitten päivämäärässä kaksi kertaa, tosin hieman käännähtäneenä...  
 
Tässä samalla tuli sitten valittua sitten juhlapaikkakin. Seuraavana onkin sitten edessä alustavien varauksien purku niistä paikoista (1 kpl) mihin emme sitten päätyneetkään. Turhankin ystävällisenä ihmisenä täytyy karaista itseään, että uskaltaa aiheuttaa toisen juhlapaikan tarjoajille pettymyksen - toki ovat varmasti asiaan tottuneita...  
 
Morsiameni tohinaa seuraillessani olen vähän huoahtanut helpotuksestakin välillä, kun ei näin miehenä tarvitse paljon pukeutumisen suhteen hätäillä. Kunhan sitten jossain vaiheessa etsii liikkeen, jossa bonjour-pukuja tarjoillaan.  
 
Tosin se mikä aiheuttaa päänvaivaa on innokkaan bestmanin pahaa tarkoittamaton into suunnitella jotain tapahtumaa ennen hääpäivää. Melko rauhallisena ihmisenä en viitsisi kirmata kaupungin keskustassa kovin paljoa - rauhallinen yhdessäolo ja muutaman rommin siemailu olisi ihan tarpeeksi. Mutta, katsonpas miten bestmania saisi rauhoiteltua...
 
Tässä tällä kerralla.

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Ohhoh, sulho on näemmä ollut ahkera!
 
Niinpä, päivä on nyt sitten tämä ja toivottavasti ei enää tarvitse vaihtaa! Asian ratkaisi loppujen lopuksi juhlapaikkojen saatavuus: alkuperäisenä päivämääränä kun ei enää ollut saatavilla kun sellaista, jonka tilavuokra olisi nielaissut ison osan budjetista (hei! Me ei muuten olla tehty edes budjettia! ... mutta joka tapauksessa olisi siis tullut maksamaan enemmän kuin mihin olimme valmiita). Tälle uudelle päivälle meillä on nyt varaus paikkaan, jonka hinta on... hmm, aivojen matikkaosaa ei ole aikoihin käytetty ja sen huomaa... no, olisikohan noin viides-kuudesosa tuon kalliimman paikan hinnasta. Ei se ehkä mikään unelmapaikkamme ole, mutta pidetään siitä nyt kiinni (jos ei jotain ihan yllättävää äkkiä sattuisi ilmestymään...  )
 
Vai olen tohissut? Pakko myöntää, että ensimmäiset ihan oikeat paniikit meinasi iskeä viikonloppuna sekä eilispäivänä. Sulho sai kuunnella jatkuvaa jankutusta tyyliin "Onhan tuo uusi päivä sitten varmasti hyvä?" (ei saisi olla näin taikauskoinen! Mitä väliä yhdellä numerolla on... ), "Saadaankohan juhlapaikasta varmasti hyvä?", "Pitäisikö tilata se puku vai katsella vielä muita?" jne... Joutui lopulta sulho rauhoittelemaan, että kyllä kaikki vielä järjestyy. Meni jopa lupaamaan, että "ihan kaikki pikkuasiatkin järjestyy"! Katsotaan, mitä se sitten sanoo kun päästään niitä pikkuasioita ja yksityiskohtia pähkäilemaan...
 
No, hieman helpotti se, että nyt päivä on tiedossa. Suunnitteluaikaakin tuli samalla lähes kuukausi lisää! Eiköhän tämä tästä...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Täytyy vielä näin netissäkin rahoitella pupustani ja sanoa, että kaikki kyllä järjestyy. Isot asiat ovat suunnilleen kunnossa: Sormus valittu (ja siinä pääsin pätemään salaa hankitulla tiedollani timanttien laadusta), puvut valittu sekä sulholle että morsiamelle, kirkko on jopa täydellinen ja juhlapaikan mukana tulee pitopalvelut...
 
Jäljelle jää niitä pieniä järjesteltäviä asioita kyllä, kuten kuvaus jne., mutta ne hoituvat tässä tulevien viikkojen ja kuukausien aikana.
 
Ainoa, mistä olen huolissani on se, että onnistuuko valitsemaamme juhlapaikkaan järjestää kunnon laaturommia kahvin aveciksi... Kyseessä, kun on viinitila, jolla myös likööreitä valmistetaan... Toivottavasti eivät vaadi, että vain heidän omia tuotteitaan saa tarjoilla. Silloin menisi kyllä uuden juhlapaikan etsimiseksi, koska tuo rommi on meikäläiselle melkoisen tärkeä yksityiskohta...

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

on 11. Huhti 2003 klo 13:41, Kristian kirjoitti:

 
     
 
(Oli ihan pakko...  )

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

... no nyt vähän enemmän tosissaan...
 
Joo, sanoin kyllä itsekin yksi päivä kaasolle, että ei kai tässä hätää ole, onhan koossa jo kokolailla tärkeimmät, eli
1) sulho
2) kirkko
3) sormus
- eiköhän niillä naimisiin asti päästä.  
 
Mutta hei, eihän me olla valittu pukuja vai ollaanko? Tiedetään kyllä suunnilleen mitä ne tulevat olemaan mutta tilaukset on tekemättä (ja ethän sinä sulho ole vielä pukuja edes testaillut...). Vaikka päätöksentekohan siinä taitaa se aikaavievin ja vaikein osa olla!
 
Kyllä kai rommin tarjoileminen onnistuu - ainakin kaaso, joka on ko. paikassa kesätöissä, kertoi että onhan siellä konjakkiakin ja muita väkeviä drinkkejä varten. Ei luulisi rommin hankkimisen olevan ylivoimainen homma. Rommin vaihtoehtona täytyy vaan sitten olla jokin likööri, vaikka Amaretto tai Baileys...  

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Acorna
Rouva
Konkari



leap of faith 9.8.03

   

Sukupuoli:
Viestejä: 551

Heipähei miekkamies ja rinsessa!
 
Innostuin lueskelemaan päiväkirjaanne, kun luin jostain toisesta ketjusta viehtymyksestänne keskiaikaisuuteen. Mä olisin kanssa kovasti innostunut keskiaikaisista häistä, mutta totesin sen sitten vähän liian isoksi urakaksi, varsinkin kun avokki viettää mieluummin ihan perinteisiä juhlia. Noh, mies voitti tällä erää, mutta ehkä me vielä joskus ne keskiaikaiset juhlatkin saadaan pystyyn!
 
Intoa valmisteluihin!  

Dark obsession in the name of love
This addiction that we're both part of
Leads us deeper into mystery
Keeps us craving endlessly

© 2001 Martin Lee Gore - Depeche Mode

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Tätä ei nyt usko kyllä enää kukaan! Menimme taasen kerran vaihtamaan hääpäiväämme!   Saimme kuulla, että se juhlapaikka, minne olimme tehneet varauksen, vapautuikin yllättäen "alkuperäiselle" päivällemme, eli 9.8.! Äkkiä vain vaihtamaan kirkon varaus jo toisen kerran ja tekemään myös juhlapaikkaan uusi varaus. Näin saimme sittenkin haluamamme 9. päivän!
 
Huh, osaamme mekin näköjään olla häilyväisiä... seurakunnassa ovat kuulemma jo naureskelleet sulhon vähän väliä vaihdellessa kirkkovarausta ja vitsaillessa, että avioon aikovat ihmiset sentään ovat edelleen samat...  
 
Mutta nyt taitaa tulla hoppu valmistelujen kanssa, aikaa on kuitenkin enää kolme kuukautta ja risat - juuri kun olin varautunut kuukautta pidempään suunnitteluaikaan. Nyt vaan äkkiä tilaamaan pukua jotta ehtii! Ajattelin vielä harkita asiaa, mutta nyt taitaa olla pakko toimia...
 
Kiitos vierailusta Acorna! Kyllähän keskiaikajuhlat voi järjestää muinakin juhlapäivinä - meilläkin tulee olemaan vain pieniä "lainauksia" ko. aikakaudelta, koska esim. tyyliin sopivaa juhlapaikkaa on vaikea löytää. Suunniteltiin kyllä, että vietetään sitten vaikka hopeahäitä järjestämällä ihan kunnon keskiaikapidot!  

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Joo, kyllä se hieman nolotti soitella, että nyt sitten vaidettaiskin takaisin siihen aiemmin varattuun vihkipäivään... Onneksi oli sentään vielä vapaana.
 
Mutta, kun kerran päätöksiä on nyt tehty, niin laitetaan tähän tiedoksi se hieman 'keskiajahtavan' hääpuvunkin kuva:
 

 
Tämä on siis morsion valitsema puku. Kuvaa on sensuroitu morsiamen itsensä pyynnöstä, mutta en sentään leikannut koko päätä irti.
 
Asiasta toiseen: Viikonloppuna oli Hämeenlinnassa pääsiäismarkkinat ja siellä jo keskiaikamarkkinoilta tuttu kelttikorujen myyjä. Päätimme sitten siltä seisomalta, että sulhanen saa kukan sijaan kunnon miekkakorun vieheeksi rintapieleensä ja morsiamelle tulee samalla kelttikaulakoru. Molemmissa koruissa jatketaan tuota puvun punaista teemaa, eli miekassa on alla olevan kuvan  vastaisesti sellainen punertava kivi (kuva on valmistajan kotisivuilta):
 

 
Koska bonjour-pukuun en voi saada kunnon miekkavyötä ja miekkaa, on tällainen koru edes jonkinlainen kompromissi. Nyt sitten pitää miettiä mitä tulee bestmanin rintaan...  

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Vielä lisää noista kuvista:
 
Kannattaa kuvassa siis kiinnittää huomiota erityisesti noihin leveneviin hihansuihin (eivät kyllä näy kuvassa kovin hyvin), joka on siis melko yleinen piirre keskiaikaisissa puvuissa. Miekkakorusta sen verran, että erivärisen kiven lisäksi minulle tuleva koru on myös väriltään kultainen (muistaakseni), eikä hopeinen kuten tuossa kuvassa... Saatan toki olla väärässäkin...
 
Morsian meni löytämään juuri netistä kuvia erilaisista muistakin kauniista puvuista... Mielestäni ei kannattaisi selailla valikoimia enää sen jälkeen, kun on valinnan tehnyt... Mieli on silloin melko epävarmassa tilassa ja sitä alkaa helposti miettimään, että jos olisin sittenkin...

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Hiphei! Miekkamiehelleni tulee miekka mukaan! Vieläpä sellainen, jota skotit käyttivät kilttinsä kiinnittämiseen...
 
No niin, kuvassa näkyvästä puvusta on sitten tehty tilaus... jännittää! Varsinkin kun kävi kuten sulho tuossa kuvaili... Kävi lukemassa Acornan päiväkirjaa ja siellä oli linkkejä sivuille, joilta löytyi upeita keskiaikatyylisiä pukuja. Ne olivat tietenkin heti mielestäni paljon kauniimpia kuin se, minkä olin juuri tilannut. Niitä todellakin voisi kutsua keskiaikatyyppisiksi, kun taas tuo valitsemani puku nyt vain vähän muistuttaa sellaista. Hetken kyllä harmitti kovasti! ...mutta sitten sai miekkamieheni puhutuksi taas järkeä: haikailemiani pukuja ei olisi kuitenkaan päässyt testailemaan; jos olisin saanut selkeästi "keskiaikaisen" puvun, olisi sellainen pitänyt hankkia hänellekin ja sitten olisi juhlapaikankin pitänyt olla tyyliin sopiva. Yritän nyt sitten unohtaa nuo muut... Jos en sitten etsi niistä pukua keskiaikamarkkinoita varten!  
 
Olin kuitenkin jo - vaikka väitinkin vielä miettiväni - alkanut pitää tilaamaani pukua niin omanani, että tosiaan valitsin jo siihen sopivan korunkin, siis ennen kuin tuon tilauksen tein... Se on 300-luvulta peräisin olevan kelttiristin kopio (riipus), tummaa kultaa ja syvää punaista ja keskellä vielä pakanallinen "silmä", eli valkoinen "kivi". Ainakin väreiltään sen pitäisi sopia puvun kanssa hyvin yhteen!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Jospa sitten siitä juhlapaikasta sanoisin sanasen... Sellaisen löytäminen tosiaankin osoittautui vaikeammaksi kuin olin osannut kuvitella. Tai siinä taisi käydä niin, että "täydellisen" kirkon löydettyämme tulimme nirsoiksi (hyvä on, minä tulin ) ja tuntui siltä, että pitäisi löytää myös vastaava juhlapaikka, siis sellainen, mikä "puhuttelisi" meitä. Oli muuten mahdotonta saada ihmisiä ymmärtämään, että en todellakaan tarkoittanut mitään ylettömän hienoa (ja hirmuisen kallista!) paikkaa, vaan jotain mikä nyt vain tuntuisi "omalta". Valitettavasti vain emme sellaiseen törmänneet.  
 
Olisi voinut kuvitella, että Hämeen Linna olisi ollut juuri meille sopiva paikka, onhan siitä ainakin osa peräisin keskiajalta. Mutta mutta... tokihan ritarisali olisi ollut sellainen, että olisin sen innosta kiljuen ottanut (kuninkaansalikin olisi kelvannut  ) vaan sielläpäs ei järjestetä ns. istumatilaisuuksia! Häät coctail-partyna taas eivät meitä oikein innostaneet... Linnan ruokailuun soveltuvat tilat taas olivat joko liian ahtaita tai meidän makuumme liian modernisti remontoituja. Harmi sinänsä, koska muuten paikka olisi ollut juuri sitä mitä etsimme.  
 
No, nyt meillä sitten on juuri se, mitä ensin niin kovasti vastustelin: puinen kartanorakennus jostakin olisikohan 1800-luvun (loppupuolen, luulen) paikkeilta. Ei sillä että mitenkään yleisesti vastustaisin tuollaisia rakennuksia/tiloja, kauniita ja ihaniahan ne ovat, mutta olin vain niin kovasti sitä mieltä, että ne eivät "sovi" jos kerran vaikutteita keskiajalta haemme. Vaan ei tässä muu auta, kun parempaakaan ei kerran löydy... ja tuota mahdollista "yhteensopimattomuutta" ei kuitenkaan kukaan vieraistamme huomaa...
 
Juhlapaikkamme on kuitenkin mielestämme todella edullinen: vain 300 € koko kartanorakennus! Rakennus on vasta remontoitu, joten se on siisti ja hyvässä kunnossa. Toki asiassa on huonokin puolensa... jostakin syystä tätä kunnostusta ei ole tehty talon ikää ja alkuperäistä tyyliä kunnioittaen. Ilme on siis joiltain osin vanhahtava, joidenkin yksityiskohtien osalta hämmentävän moderni. Muutenkin ratkaisut ovat kovin omituisia ja tilaan liian arkisia. Kokonaisuus on aika synkeä ja hiukan sekava. En toki ole mikään sisustussuunnittelija tai asiantuntija muutenkaan, mutta jotenkin vain moiset asiat kyllä hiertävät silmää kuin hiekanmurut. Joten tässä on vähitellen alettava pähkäilemään, miten saamme tilasta mahdollisimman mukavan ja edes jossain määrin juhlavan näköisen. Olin kyllä aika pettynyt näkemääni, mutta sulho lohdutti, että kyllä siitä koristelulla kivan saa, "laitetaan vaikka lamppuihin roikkumaan jotain juttuja... jotain rönsyjä... siis köynnöksiä... tai siis..."  
 
No niin, nyt sain purettua patoutumia juhlapaikan suhteen... Tämän kärttyisyyden täytyy johtua siitä, että flunssa yrittää iskeä...
 
Ensi viikolla joutuu päiväkirjakin pitämään taukoa; matkaamme Chicagoon. Harmi vain, että matka painottuu - etenkin sulhon osalta - työasioihin, joten ei taida olla mahdollista etsiskellä häätilpehööriä...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Prinsessani, kyllä se kaikki järjestyy ja juhlapaikasta saadaan oikein kaunis!
 

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Täällä taasen... ja terveisiä Chicagosta!  
 
Eikä reissusta kuitenkaan palattu täysin tyhjin käsin! Löytyi vieraskirjaehdokas - ehdokas siitä syystä, että tätä kirjaa ei ole tarkoitettu häiden vieraskirjaksi eikä edes vieraskirjaksi muutenkaan, joten siinä ei ole mitään häihin liittyvää... Se vain oli niin kaunis, että en voinut olla ostamatta! Ei kai vieraskirjan ole pakko olla mikään "virallinen" vieraskirja, kai siihen muukin käy. Ja jos ei käy niin käytän vaikka päiväkirjana!
 
Suurempi löytö oli kuitenkin puku kaasolle! Kaaso oli itse reissussa mukana ja ostoskierroksella päädyimme tavaratalon juhlapukuosastolle. Siellä oli hurjat alennusmyynnit meneillään joten siitä vain sovittelemaan... ja onnistuimme löytämään kaasolle oikein kauniin, hyvin juhlavan, violetin iltapuvun. Hinta oli muistaakseni jonkin verran päälle 100 dollaria, joten puku oli vielä todella edullinenkin. Todellinen heräteostos...  Kaaso sai kyllä valita pukunsa aivan mielensä mukaan - voi sitten käyttää sitä muulloinkin. Se ei mitenkään "sovi" miettimiimme väreihin ja on täysin eri tyylinen kuin oma pukuni, mutta mielestäni sillä ei ole väliä. Kaaso itse on puvustaan aivan innoissan.  
 
Nyt alkaa todella olla kiire valokuvaajan varaamisen kanssa. Korkea aika olisi saada myös vieraslista lopulliseen asuunsa! Näiden kimppuun isketään kun pahimmasta matkaväsymyksestä  - ja tästä lopustakin flunssasta! - selvitään...  
 

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Sitä sitten morsian kertoi minulle, että miestenkin täytyy kiirehtiä jo näin ajoissa ennen häitä. Soitinkin sitten sinne samaan firmaan mistä morsion hääpuku ostetaan ja kyselin bonjourpukujen perään. Sovin, että menisin bestmanin kanssa ensi viikolla tutkimaan valikoimia ja järjestelemään asukokonaisuuksia. Toivottavasti onnistuu ensikäynnillä...
 
Valokuvaajaakin koetin puhelimitse kiinni, mutta homma epäonnistui siksi, ettei www-sivuja liikkeeltä löytynyt. Täytyy etsiä käsiinsä puhelinluettelo tai käydä henk.koht. paikan päällä!  
 
Bestmanin kanssa sovin jo lahjaideoiden antamisesta häävieraille (koska yksittäisten eri liikkeistä löytyvien lahjatoiveiden kohdalla lahjalistat ovat epäkäytännöllisiä). Astiat löytyvät sitten kaikki ilmeisesti Pentikiltä...
 
Ei sitä kauaa sitten jäänyt aikaa jet lagistä toipumiseen, mutta onneksi kunto on sen verran hyvä, ettei niin pahalta tunnukaan...

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Ai niin!
 
Sormuksen kuva on tässä, mutta lopullinen on sitten täyskultainen, kuten nuorikkoni aiemmin on ilmaissut.
 

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Miekkamieheni onkin täällä taas pistänyt tuulemaan...  
 
Aivan, pukuliikkeestä kertoivat, että miestenkin vuokrapukuja olisi vähitellen aika laittaa varaukseen. Katsotaan nyt sitten millaiset niistä tulee... tai siis bonjour-pukuunhan on jo päädytty, mutta mitäs kaikkia asusteita siihen sitten kuuluukaan? En edes kovin tarkkaan tiedä. Liivit ja plastronit ovat jääneet kuvista mieleen, joten sellaisia varmaan... nyt ollaan mietitty, että josko niitä voisi jotenkin soinnuttaa morsiuspukuun, eli vaikkapa tuota puvun kirjailun punaista lähellä oleva plastron voisi olla kiva. Saa nähdä, löytyykö sellaista.
 
Puvusta muuten... se iski nyt sitten kunnolla, se epäilyvaihe.   Mietin vähän väliä, onko valitsemani puku sittenkään hyvä. Tai ei, mietin onko se paras! Minulle sopivin siis... sulholta loppuu pian kärsivällisyys kun jankkaan ja jankkaan että onko se puku nyt kuitenkaan hyvä... (ja meni vielä eilen raukka ajatuksissaan vastaamaan, että "on se ihan hyvä." Ihan hyvä?? Aijaijai...  ) Eilen multa jo yritettiin riistää häälehdet käsistä kun tutkailin kuvia muista puvuista! No, kai tämä kuuluu asiaan... Oikeasti olen kuitenkin valintaan tyytyväinen. Mutta epävarma.
 
Hääasiat pyörii nyt mielessä vähän liiankin kanssa. Tuntuu, että tehtävää ja päätettävää ja mietittävää on ihan liikaa ja aikaa liian vähän! No, tästäpä saan. Itsehän toivoin, ettei häitä tarvitsisi ihan hirveän kauan järjestellä ettei sitten menisi kaikki hohto itse päivästä. (Kaikkia typeriä huolia... ) Kaikkein eniten kuitenkin pelkään, että kaikki järjestelyt, puitteet ym. "pikkuseikat" saavat liikaa huomiota ja itse asia unohtuu. No okei, ei unohdu mutta siis ei saa ansaitsemaansa arvoa. Tärkeintä on kuitenkin se, että sanomme toisillemme tahdon, eivät juhlat, puvut tai muut sellaiset. On se vaan kumma, että siitä huolimatta yrittää tehdä noista puitteistakin niin täydellisiä kuin suinkin saattaa! (Tässä täydellinen = "meidän näköinen", ei hieno/juhlava/ylellinen/kallis...) Tässä ei taida taas olla mitään järkeä, mutta tulipa tilitettyä.
 
Ohhoh, sain juuri tiedon että sormusta pääsisi sovittamaan! Se on kuulemma jo "puolivalmis".  

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Yhhyh, maanantaiaamu...  

... vaikka ei tämä niin kurjaa liene kuin sulhoparalla, joka koko eilisen iltapäivän ja illan luuli, että on vielä lauantai! Maanantai tuli sitten aika järkytyksenä...
 
No, hääasiat nytkähtivät ihan mukavasti eteenpäin viikonloppuna. Jaoimme tehtävät ja hajaannuimme niitä suorittamaan.  
 
Miekkamieheni lähti tiedustelemaan vapaita aikoja valokuvaajilta ja onnistuikin sellaisen hankkimaan! Iso helpotuksen huokaus - pelkäsin, että pian alkaa olla liian myöhäistä sen asian suhteen. Mutta taasen saatiin yksi rasti lisää hoidettujen asioiden listaan!
 
Itse lähdin askartelukauppaan. Hikoilemaan. Kutsukortit piti kyllä alunperin teettää, koska en todellakaan ole mikään askarteluihminen. Tykkäisin kyllä suunnitella ja näperrellä, mutta jos jotain vain voi leikata vinoon ja tahria liimatahroilla, niin siinä onnistun aina. Kutsujen teettäminen sitten jäi, koska niitä kuitenkin tarvitaan alle parikymmentä kappaletta eikä nyt taitaisi enää ehtiä teettääkään. Suunnitelmissa oli sitten löytää jotain kivaa ja helposti tehtävää, jotta korttien väkertämiseen ei menisi kauheasti aikaa ja minä rähmäkäpälä suoriutuisin tehtävästä. Hikoilu alkoi siinä vaiheessa, kun oivalsin kuinka paljon erilaisia malleja ja vaihtoehtoja ja varsinkin kuinka hirveät määrät kivaa tavaraa liikkeessä oli. Kuinka siitä nyt sitten valitset? Tätäkin olisi vissiin kannattanut suunnitella pikkuisen etukäteen...   Kaaso oli mukana ja sitten vielä sulhokin yllätti meidät ilmestymällä paikalle hoidettuaan oman osuutensa (sen valokuvaajan varaamisen) joten yhdessä sitten säntäilimme hyllyjen välissä ja ihmettelimme asioita. Lopulta poistuimme liikkeestä mukanamme iso muovikassillinen tavaraa ja mielestäni oikein hyvä suunnitelma siitä, millaisia kortteja tehdään. No, ehkä se oli hyvä, mutta se ei ollut toimiva. Valitsin vaaleita kaksiosaisia kortteja, joissa on kannessa soikea ikkuna. Ikkunan taakse (siis aukkoon) oli tarkoitus liimata pala ohutta taitetun vihreää paperia. Aukon yläpuolelle tulisi koukeroisin kultakirjaimin (tarra tietenkin) sana "kutsu" ja aukkoon sille vihreälle paperille painettaisiin leimalla kullanvärinen herkkä ruusukuvio. Sisälle tulisi sitten irtolehdykkänä myös taitettu vihreä paperi, johon printattaisiin vanhahtavaa fonttia käyttäen itse kutsu ja siihen ehkä vielä leimalla murattikuvio... Paperi sidottaisiin korttiin kiinni joko väreihin sopivalla vihreällä tai sitten syvän punaisella nauhalla. Kaikki värit sopivat kyllä hyvin yhteen ja ovat juuri niitä, mitä ajattelin koristelussa jne. käyttää. Ensimmäiset vaikeudet tulivat eteen siinä, kun teksti olisi pitänyt liimata ja kuvio leimata suoraan. Sulho on näissä asioissa paljon tarkempi ja tuskailikin lopulta, että "mäkös nämä kortit sitten teenkin?" kun pyysin jatkuvasti apuun.   No, suurin ongelma oli kuitenkin siinä, että tuo kullanvärinen ruusukuvio ei vain oikein erotu tuosta vihreästä paperista. Tai erottuu, mutta todella hennosti. Täytyy vähän tiirailla että siitä saa selvää. Nyt en tiedä, mitä tuolla tarvikekasalla tekisi - pitänee keksiä jokin keino, millä mahdollisimman paljon niistä saa kuitenkin käytettyä. Tuo alkuperäinen idea ei kuitenkaan tunnu toimivan. Ja sitten aloin miettiä, olivatko tuon tyyliset kortit kuitenkaan ihan sellaiset, mitä haluaisin...   vaikka en kyllä pidäkään kutsuja mitenkään kaikkein tärkeimpänä asiana. Mutta jonkinlaiseen alkuun on nyt niidenkin kanssa päästy. Toivottavasti jatkuukin.  

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

_Lisa_
Naikkari
V.I.P




Rouvaksi 23.8.2003

   

Viestejä: 1127

hei brita!
 
_todella_ kaunis puku sinulla!      
 
...ja paljon tsemppiä kutsujen kanssa.   hyvät niistä varmasti tulee  

I'm not denying
We're flying above it all
Hold my hand, don't let me fall
You've such amazing grace
I've never felt this way

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Välähdys historiaan:
 
Ensitapaaminen
 
Mistäköhän tämän aloittaisi? Luetaanko ensitapaamiseksi se, että eksyimme eräänä syksynä yliopiston lukukauden alussa samalle kurssille ja kiinnitin jo silloin huomiota nykyiseen kultaani? Vai pitäisikö kertoa siitä, miten sitten lähdin häntä jahtaamaan ja hakemaan hänen huomiotaan... ?  
 
Mutta siis, näimme toisiamme ja keskustelimme jonkin verran jo tuolla mainitsemallani kurssilla aina ennen luentojen alkua, koska istuimme pienessä huoneessa saman pöydän ympärillä. Koetin aina keksiä morsiolleni jotain sanottavaa näissä tilanteissa. Sitten erään kerran, kun lehtori kutsui meidät kaikki kotiinsa katselemaan diakuvia eräästä hänen matkastaan, pääsin keskustelemaan morsioni kanssa jo lähemmin ja istumaan ihan vierekkäin. Hän ei tosin muista näistä tapahtumista mitään, joten ei niitä voi vielä kovin merkittäviksi kutsua...
 
Itseasiassa asiat lähtivät paremmin alkuun vasta seuraavana kesänä, kun satuimme samalle kesäkurssille ja siellä vanhoina tuttuina istumaan samassa ryhmässä. Pidin jälleen huolta, että muutaman viikon välein sattuvina luentokertoina minulla olisi aina jotain juteltavaa ns. 'kohteelleni', vaikka en halunnutkaan olla suunnitelmissani liian läpinäkyvä.
 
Syksymmällä sitten eräs lähiluentokerta oli sellainen jonne morsioni oli ajanut pidemmän matkan päästä kesämökiltään äitinsä kanssa ja äiti oli sitten mennyt keskustaan ostoksille luennon ajaksi. Luento kuitenkin päättyi lyhyeen (n. 10 min), jolloin käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysäisin tytöltä ohimennen, etteikö häntä kiinnostaisi lähteä kävelykadulle vaikka jonnekin terassille istuksimaan.
 
(Tässä täytyy kertoa, että nykyinen bestmanini oli melkoisen hämmästynyt suorasukaisesta lähestymisestäni näin yllättävässä tilanteessa. Kohteliaana ja tilannetajuisena miehenä keksi itselleen kuitenkin muuta puuhaa ettei muka päässyt liittymään seuraamme ihan heti -  tuli sitten vasta myöhemmin)
 
Kävelimme sitten kampukselta morsioni kanssa keskustaan ja juttelimme matkalla kaikenlaista - varmistin jopa tytön iän, etten ihan liian nuorta olisi vahingossa metsästämässä  Terassilla sitten päädyimme melkoisen räväkkään juomavaihtoehtoon ja joimme molemmat jäävettä, mikä aiheutti jonkinlaista hilpeyttä bestmanissamme, kun hän myöhemmin kommentoi näkeemäänsä, kun oli liittynyt seuraamme.
 
Kun tuli aika palauttaa tyttö sinne, missä hän oli sopinut äitinsä tapaavansa, aikeisiini tuli pieni mutta, kun puhelimeni soi ja jouduin juttelemaan erään toisen ystäväni kanssa lähes koko kävelymatkan. Toki sain sitten viimein erotessamme pidettyä tauon ja sanottua prinsessalleni, että "tavataan sitten taas syyskauden alkaessa" (oli siis kesäkurssin viimeinen lähipäivä), johon hän vastasi, jotain epäröivää siitä, että miten päätyisimme samoille kursseille. Tähän minä vastasin salamyhkäisesti, että voisimmehan tavata ihan muutenkin, opintojen ulkopuolella.
 
Jälkeenpäin kuulin sitten, että pupuseni oli paluumatkalla mökilleen äitinsä kyydissä pohtinut mitä mahdoin tarkoittaa ja olisinko mahd. hänestä kiinnostunut. No, tokihan olin!  
 
 

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

_Lisa_
Naikkari
V.I.P




Rouvaksi 23.8.2003

   

Viestejä: 1127

uih ku romanttinen ensitapaaminen...    

I'm not denying
We're flying above it all
Hold my hand, don't let me fall
You've such amazing grace
I've never felt this way

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Lumipallo, kiitos käynnistä ja rohkaisusta kutsujen suhteen!   Kyllä ne siitä... suttaantuvat...  
 
Miekkamieheni tarinaa on kyllä kommentoitava sen verran, että vai en muista mitään? Muistan minä... hyvinkin muistan nuo juttutuokiot, hämmästelin mielessäni sitä, kuinka mukava Hukkani (josta en tietenkään silloin tiennyt, että hänestä tulisi Hukkani ) kanssa oli jutella. En kuitenkaan tehnyt siitä mitään kummempia päätelmiä ja myönnän, että joko mulla on todella hidas sytytys tai sitten saalistajani oli hirmuisen hienovarainen, sillä en pitkään aikaan aavistanut mitään taka-ajatuksia...  olisi vissiin pitänyt, viimeistään siinä vaiheessa kun ihminen, jota näen kerran viikossa yhden tunnin ajan luennolla tulee kerran kysymään että miksikäs et ollut siellä luennolla viimeksi. En ikinä olisi arvannut, että joku huomaa poissaoloni...    

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Kiitokset kommenteista, Lumipallo! Tarina jatkuu tässä... Viimeksi pääsimme syksyyn -97
 
 
Suhde lähestyy alkuaan
eli
miten iskin mussukkani?
 
 
Syyslukukausi siis alkoi ja uusille alkaville kursseille olin ilmoittautumassa, kun törmäsin jälleen tulevaan prinsessaani. Minulla kävi sellainen tuuri, että jonotusnumeroni oli niin iso, että kaikki ne kurssit mistä olisin ollut kiinnostunut olivat jo täynnä. Utelin sitten pupulta mille kursseille hän oli päässyt ja päätin ovelasti ilmoittautua eräälle samalle kurssille kuin hänkin, täydentääkseni omaa lukujärjestystäni. (Valitsin vähiten tylsältä kuulostavan kurssin)
 
Kurssin alkaessa sitten luonnollisestikin kysäisin mussukaltani, että sopiiko hänen viereensä istua (pöydät luokassa olivat aina kahdelle ihmiselle) ja kurssin opiskelumenetelmien selvitessä ahnehdin hänet sitten työparikseni. Tämän kurssin parityöt olivatkin ehkä ne ratkaisevimmat, koska tapasimme joka viikon keskiviikko pohtimaan aina torstain tunnin aiheita kirjastolla. Tästä lisää pian.
 
Samaan aikaan metsästimme molemmat myös sivuaineita ja 'osuimme' molemmat lukemaan psykologiaa. Psykologian luennot ja niitä edeltävät ajat menivätkin sitten tyttöni kanssa jutteluun, kun pääsin jälleen istumaan hänen viereensä (jälleen bestmanini suosiollisen tilannetajun avulla). Sanotaanko, että taisin saada yliopistoaikojeni huonoimmat arvosanat tuona syksynä tästä kyseisestä sivuaineestani.
 
Keskiviikkotapaamisista: Aineinamme oli useimiten tutkiskella jonkin kirjailijan tai novelistin tekstejä ja analysoida ja kommentoida niitä (mahd. tylsin tapa lukea, mitä koskaan on keksitty). Pääsimme siis höpisemään asiasta ja asian vierestä, esim. molempien mieltymyksestä Lassi & Leevi -sarjakuviin (vaikka pupuni niitä luulikin Paavoksi ja Elvikseksi). Eräällä tällaisella tapaamisella pääsin sitten tekemään ensimmäisen tärkeän siirtoni (seuraa nolo tunnustus): Erään kerran vitsailtuani ja saatuani tyttöni nauramaan pääsin sitten naurun lomassa laskemaan käteni hänen käsivarrelleen ja koskettamaan häntä täten hellästi. Uskoin miehekkään isojen käsieni voimaan tässä tilanteessa.  
 
Tästä eteenpäin vauhti alkoikin sitten kiihtyä. Olin jossain vaiheessa päässyt kertomaan, että ymmärrän jotain tietokoneista (en tiedä miten erehdyin paljastamaan nörttipuoleni noinkin varhain!). Sitten erään kerran lähtiessämme ulos kirjastosta, mussukkani ollessa lähdössä tapaamaan jälleen vierailevaa äitiään, törmäsimmekin häneen yhdessä jo kirjaston ovella. Kuvittelin, ettei hän tietäisi minusta mitään, joten itseni esittelyn ja kättelyn lisäksi en ollut varautunut muuhun keskusteluun. Sitten tämä äitihahmo kommentoikin äkkiä, että mussukkani tietokoneeseen pitäisi saada nettiyhteys pelaamaan ja voisinko minä auttaa siinä. Ilmaisin heti valmiuteni esiintyä pelastavaa ritaria valkeissa varusteissa (erehdyin jopa käyttämään juuri tuota ilmaisua) ja virnistelin tytölleni vihjailevasti.
 
Täytyy sanoa, että seuraavana päivänä oli ilo seurata mussukkani vaivautuneita selityksiä siitä, miten hänen äitinsä oli tiennyt tietokonetaidoistani ja miten tämä oli äkkiä tiennyt kysyä minua auttamaan nettiongelmissa. En tiedä sainko pidettyä hymyä kasvoiltani seuratessani hänen kiemurteluaan!  
 
Tietokoneongelma hoidettiin ja pian olikin vuorossa "kirjallisuusanalyysi"-kurssimme lopputyön tekeminen. Tässä yhteydessä päätimme tutkia sankarimyytin kerrontaa elokuvissa, joita olivat Robin Hood ja Rob Roy, jotka olivat tuohon aikaan melko tuoreita elokuvia. Tietenkin nämä elokuvat piti katsoa myös, joka päätettiin jälleen tehdä mussukkani kämpällä (hän asui yksiössä, kun itse asustelin vielä kolmen hengen solussa). Tässä vaiheessa sain viettää pitkiäkin aikoja mussukkani asunnolla. En muista ihan tarkkaan, mutta olisiko ollut tuolloin ihan alussa, että jatkoimme vain höpinää jonnekin puolenyön tienoille, ennenkuin katsoin aiheelliseksi lähteä kotiin, ettei minua pidetä maanvaivana. Jonkin toisenkin kerran tuli viivyttyä vastaavalla tavalla melkoisen myöhään...
 
Rob Roy -elokuvaa katsellessa ja erään romanttisen kohdan tullessa ruutuun oli mielenkiintoista taas katsella sivusilmällä mussukkani reaktioita.  
 
 
Seuraavaksi alkaakin olla ratkaisevien hetkien aika, joten jätetään se seuraavaan tarinaan

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Ohhoh, kultani on innostunut muistelemaan ihan urakalla!   Mutta mikäs sen lystimpää. Tuo "kotitehtävien" tekeminen oli tosiaan mukavaa, toki eivät ne tehtävät juuri koskaan tehdyiksi tulleet. Puhuimme vain kaikesta muusta eikä millään olisi malttanut lopettaa. Muistan kuinka sitten aina viimein poistuimme kirjastosta ja oli aika lähteä eri suuntiin...  otimme askelen, pari ja pysähdyimme taas juttelemaan... sitten kumpikin taas perääntyi mutta vielä tuli mieleen jotain mitä piti sanoa... Kuinkahan kaukaa lopulta toisillemme oikein huutelimme...?  
 
Ja pakko myöntää, että olin äidille kertonut tietäväni jonkun, joka voisi noissa tietokonepulmissa auttaa. Enhän mitenkään voinut aavistaa, että äiti tapaisi ko. henkilön ja kertoisi tälle minun kertoneen tästä! Olin nolo!  
 
"Miehekkään isoissa käsissä" taisi tosiaan olla voimaa... ainakin huomasin että hukalla on todelliset karvatassut!   Sen jälkeen en tiennyt minne silmäni pistää, kun miekkamieheni käytti ilmausta "...ja taputan karvaisia kämmeniäni".  Meinaako se tota ihan kirjaimellisesti!  

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Niihin (harvoihin) asioihin, jotka olemme tienneet "aina", tai ainakin niin kauan kuin häitä on edes jossain määrin mietitty, on kuulunut se, että morsiamella pitää olla tiara. Tämä nimenomaan miekkamiehen toiveesta; kai prinsessalla pitää kruunu olla...  
 
Tiaraa ei kuitenkaan olla vielä hankittu enkä ole kauheasti ehtinyt kuviakaan katsella. Nyt ihan vahingossa törmäsin tosi kauniiseen kuvaan tiarasta. Tosin tämä ei ole sellainen, kuin mitä olen ajatellut mutta... laitan sen kuitenkin tänne niin voin myöhemminkin ihailla:

Pitäisi löytyä täältä:
http://www.bridalheadpieces.com/iindex.html

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

m.e.m
Rouva
Konkari




Terästä ja timantteja - Rouviintui 9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 545

Täytyyhän lupauksista pitää kiinni ! Eli Brijalle kun lupasin tulla tänne kommentoimaan, suotta minä omassa päiväkirjassani teidän hienoa samaista kehun !
 
Eli, olen jo täällä jo joitain kertoja käynyt, ja mielestäni on todella ihanaa että te molemmat kirjoitatte tänne !    
 
Näillä suunnitelmilla tulette saamaan todella kauniit häät ja hyvä näin, sillä vaikutatte parilta joka tosiaankin ansaitsee hienot juhlat !  
 
Hyvä miekkamies ! Minäkin olen sitä mieltä että häi-päivänä prinsessalla tulee olla kruunu päässä ! Hyvä !
 
...lähtee metsästämään omaansa, ei miekkamiestä, mutta kruunua...

http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=diary;action=display;num=1049104933

marianna
Naikkari
Konkari



6.9.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 344

Minä en kyllä saisi miestäni kirjoittamaan tänne millään...kun olen joskus vihjannut asiasta on vain tuhahtanut.... Mutta toisaalta, silloin en olisi voinut laittaa päiväkirjaani kuvaa puvustani jne....
 
Minä kehuisin tässä kaunista sormusta! On mielestäni nimittäin tosi kaunis! Jostain syystä on ollut tosi vaikea löytää sormusta josta pitäisin, ja siksi tämä sormus ansaitsee kyllä erikoismaininnan...näyttää vain tosi kalliilta myös... mutta huomenna menemme sulhon kanssa ostoksille, ehkä se sieltä löytyy....
 
Mutta onnea järjestelyille!

Acorna
Rouva
Konkari



leap of faith 9.8.03

   

Sukupuoli:
Viestejä: 551

Voi miten höpön söpö sormus!!  
 
Älä turhaan murehdi sitä pukua, se on varmasti yksi kauneimmista, mitä on valmiina markkinoilla! Ja paljon tekevät myöskin korut, kampaus ja muu rekvisiitta.
Ajattelitko jättää hiukset auki, kuten tossa kuvassa? Mun mielestä toi puku on siitäkin hyvä, että sen kanssa hiukset käy yhtä hyvin auki kuin kiinnikin, kun taas monet muut puvut ikäänkuin vaativat hiukset ylös.

Dark obsession in the name of love
This addiction that we're both part of
Leads us deeper into mystery
Keeps us craving endlessly

© 2001 Martin Lee Gore - Depeche Mode

Acorna
Rouva
Konkari



leap of faith 9.8.03

   

Sukupuoli:
Viestejä: 551

Ai niin, piti vielä lisätä, kun sitä plastronia mietit, että ainakin Helsingin Juhla-asussa myydään valmiita tummanpunaisia plastroneja, en nyt muista hintaa. Me vuokrataan sellainen ja sit bonjour-puvun liivi (vaalea, jossa punaisia koukeroita) sieltä, maksaa 48 erkkimerkkiä.

Dark obsession in the name of love
This addiction that we're both part of
Leads us deeper into mystery
Keeps us craving endlessly

© 2001 Martin Lee Gore - Depeche Mode

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Ohhoh, olipas kommenttia tullut! Kiitos m.e.m, marianna ja Acorna vierailuistanne!
 
Hyvä tietää tuo Hesan juhla-asun tarjoamus. Tarkoitus olisi näet siellä käydä ensi lauantaina bonjour-pukuja katsomassa itselleni ja bestmanille! (jos siis osajan sinne - helsinki ei ole niitä tutuimpia paikkoja)
 
Sormus ei ollut mielestäni kallis, kun ajattelee, että se on hankinta koko loppuelämää varten. Toki se on kalliimpi kuin prinsessani puku...
 
Nyt täytyy tehdä hieman töitä, joten jätän muisteloiden kolmannen osan hieman myöhemmäksi...

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Minäkin kiitän kaikkia vierailijoita!
 
m.e.m., kiitos kauniista toivotuksista! Hmm, no, olemme ainakin pari, joka on saanut osakseen runsain mitoin virnistelyä, irvistelyä ja mummojen myhäileviä katseita ja "noin minäkin nuorena"-kommentteja kaiken lällyilynsä ja hempeilynsä vuoksi.
 
Marianna, toivottavasti mieluisa sormus löytyy!
 
Niin, tuon sormuksen kanssa kävi sillä tavalla, että se löytyi ihan "vahingossa" häämessuilta. Ei siis suinkaan ollut tarkoitus sellaista vielä siinä vaiheessa etsiä! Oikeasti olin aina luullut että "minulle tulee" sellainen sormus, missä on yksi kruunumaisesti istutettu (en tosiaan tunne termejä...  ) timantti. Mutta kuinka ollakaan, tuo sormus alkoi "kuiskia" mulle ja sen jälkeen kun jokin asia on "puhutellut", en kerta kaikkiaan saa sitä mielestäni. Niinpä mulle olisi ollut ihan sama vaikka sormus olisi ollut markkinoiden halvin, välitin vain siitä, että siinä oli "sitä jotakin", että se "tuntui" joltakin.    
 
Acorna, olen jälleen vaihteeksi erittäin tyytyväinen pukuuni! Se on "minun näköiseni" ja sillä hyvä. Hiusjuttu on pikkuinen pulma ja olin jo ajatellut sultakin kysyä, että mitä meinaat tehdä, mutta ehditkin ensin! Olen vähän haaveillut, että voisin jättää hiukset auki, vähän vain vedettäisiin kasvoilta pois... tähän pukuun se tosiaan sopisi. Aion laittaa asiasta pohdintojani ja kuviakin tänne ihan lähiaikoina kun vaan ehdin. Pitäisi myös ratkaista se, voinko laittaa tiaran JA hunnun. Ehkä muuten ok, mutta jos kuvittelee tuon puvun + kukat + korut + tiaran + hunnun + vielä hiukset auki niin tuntuu että siinä on vähän liikaa tavaraa. En pian itse erotu sieltä alta ollenkaan!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Viime yönä se sitten iski... nimittäin hääpainajainen numero 379! Niistä on tullut kyllä vähitellen unien vakiokuvastoa ja aina toistuvat samat jutut: 1) olen myöhässä TAI olen pahasti myöhässä ja 2) olen unohtanut jotain. Tavallisimmin on unohtunut kampaaja ja huomaan sen siinä vaiheessa kun ollaan jo kirkkoon matkalla. Tällä kertaa olin vaihteeksi unohtanut meikkaajan ja yritin sitten sutia itse naamaani. Tulos oli jotain pahempaa kuin mitä sain aikaan pikkutyttönä äidin meikeillä leikkiessäni. Sitten 10 minuuttia ennen vihkimisen alkua huomasin, että en koskaan tilannut mitään kukkia. Siinä vaiheessa hoksasin, että hetkinen, aina kun kaikki häähommat menee pieleen niin kyse on unesta! Yritin epätoivoisesti herätä, mutta en millään onnistunut. Jankutin vain itselleni, että pakko tämän on unta olla ja se loppuu ihan pian, mutta sitten aloin jo uskoa että taitaa kuitenkin olla tosi kyseessä kun juttu vaan jatkui. Viimein kuitenkin heräsin...  
 
Onkohan joku nyt miettinyt vähän liikaa hääjuttuja? No ei, pahin painajainen oli kuitenkin se, missä pääsimme jopa juhlapaikalle asti, mutta en muistanut vihkimisestä mitään. En tiennyt edes siellä olleeni. Onnittelut jätettiin väliin ja kaikki ryhtyivät syömään siinä mistä vain tilaa löytyi. Mutta sulhasta ei löytynyt mistään! Piti alkaa parkumaan ennen kuin isä lupasi etsiä kadonneen miehen käsiinsä ja pian sulhoa tuotiin luokseni. Hän vain nurisi, että olisi ollut parempaakin tekemistä - hän olisi halunnut "pelata miekkapeliä"! Onneksi tämä uni myös nauratti järejttömyydellään eniten jälkeenpäin...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Eiköhän kaikissa 'miekkapeleissä' mitä hääpäivänämme pelaillaan ole prinsessakin mukana...  

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Aikani kuluksi pistän tähän muutaman kuvan vihkikirkostamme:

(http://personal.inet.fi/koti/markku.karvonen/kylatoimintapaivat/kirkko2. htm)

 

 

 
Nämä löytyivät täältä:
http://www.saunalahti.fi/tky/koodit/Hattula.htm
 
Seinämaalauksista en löytänyt oikein hyvää kuvaa, mutta tässä jonkinlainen:

 
http://www.hattula-evl.fi/index.php?id=27

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Tulipas ne siihen hassun näköisesti, en oikein hallitse näitä hommia...  
 
Talteen vielä vähän tietoja kirkosta niin muistetaan myöhemminkin:

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on Hämeen vanhin kirkko. Se on ollut suosittu pyhiinvaelluskohde keskiajalla, tunnettu myös maamme rajojen ulkopuolella. Se on tehty 1300-1400-luvun vaihteessa. Kirkkorakennus on tiilestä. Kirkko edustaa täysgotiikkaa ja on rakenteeltaan kolmilaivainen hallikirkko. Runkohuoneeseen liittyvät sakaristo (pohjoissivussa) ja asehuone (eteläsivussa). Asehuoneen osittain harmaakiviset seinät ovat peräisin 1500-luvulta.
 
Kirkkosalin seiniä peittivät Suomen laajimmat ja alkuperäisimmät seinämaalaukset (vuosilta 1514-1516). Maalaukset on tehty al secco-menetelmällä. Ne kuvaavat Raamatun tapahtumia ja pyhimyskertomuksia. Raamatun tapahtumasarja alkaa Luomisesta ja päättyy Viimeiseen Tuomioon. Keskeisenä aiheena on Jeesuksen elämän eri vaiheet. Alttarin yläpuolella on Pyhää kolminaisuutta kuvaava maalaus.
 
Kirkon holvissa on keskeisellä paikalla kuvattu Pyhän Ristin legenda, kirkkohan on omistettu Pyhälle Ristille. Kaikkiaan kirkossa on 180 kertomusta.
 
Kellotapuli on vuodelta 1813. Kellot ovat peräisin Karjalasta, Vuokselan kirkosta.
 
Kirkossa on myös nelisenkymmentä puuveistosta. Vanhimmat ovat 'Liedon mestarin' veistämiä 1300-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Kuoriosassa oleva krusifiksi ja Hattulan Madonna ovat hänen tunnetuimpia töitään. Kirkossa on myös keskiaikainen puinen kastemalja.
 
Saarnaspulpetti vuodelta 1550 on maamme vanhin. Kirkossa on myös toinen, 1600-luvulta peräisin oleva saarnastuoli. Ehtoollista kuvaava alttaritaulu on Nils Schillmarckin maalaama.
 
(http://www.hattula-evl.fi/index.php?id=27)

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Jahas, ollee aika kirjoittaa muisteluiden kolmas osa, eli:
 
Se ratkaiseva hetki
 
Viimeksi pääsin kertomaan siitä, miten olin vähän paritöiden päätteeksi "viivähtänyt" prinsessani kämpällä aiottua myöhempään. Juttelusta ei vain meinannut tulla loppua. Itse parityökin kärsi tästä melkoisesti, varsinkin sitten, kun aloimme olla tosissamme yhdessä... Istuimme melkoisina tuppisuina luennolla, jolla keskustelua ja yhteistä pohdintaa pidettiin arvossa...
 
Erään kerran käydessäni neitoni asunnolla laittamassa hänen printterinsä kuntoon (korjausmenetelmä taisi olla niinkin monimutkainen kuin virtajohdon irrotus ja takaisin paikalleen asentaminen) jäin toppatakin, hanskat ja korvaläpät puettuani ulko-ovelle juttelemaan melkoiseksi toviksi - olisiko ollut puolisen tuntia - kunnes tunsin oloni melko lämpimäksi (lue: h**** kuumaksi) ja oli viimein pakko poistua. Taisin kuumuutta siinä pari kertaa valittaakin ennenkuin viimein maltoin poistua paikalta...
 
Varmistelin askeliani vähitellen paritöiden ohessa. Erään kerran keskiviikkotapaamisellamme kirjastolla kysäisin rohkeasti, että olisiko pupuseni mahdollisesti kiinnostunut tutustumaan paremmin sitten, kun syyslukukausi on ohi ja ennenkuin lähdetään joululomille koteihimme. Prinsessani vastasi tuolloin epäröivästi jotain siihen suuntaan, että voisihan se olla mukavaa. Epäröinnistä huolimatta tiesin, että olin päässyt ratkaisevaan vaiheeseen.
 
Ongelma oli se, että minun olisi pitänyt odottaa lähes kuukausi tuota hetkeä, jolloin pääsisimme tutustumaan paremmin. Yhtäaikaa maalin lähestymisen riemun kanssa kasvoi huoleni siitä, että 'mitä jos ei sittenkään?'. Tuo jännitys ei antanut minun odottaa tuota aiottua kuukautta...
 
Ratkaisu tapahtui isänpäivänä tuona syksynä (mikä ei taida olla sulhaskandidaatin paras temppu - varastaa tytär isänpäivänä... ). Olimme jälleen istuskelleet pupuseni kämpällä myöhään iltaan ja puoliyö oli koittanut. Olin pitänyt mielessäni tuota hetkeä jonkinlaisena viimeisenä mahdollisuutena lähteä kotiin, mikäli aikoo esittää edes jonkintasoista herrasmiestä (ok, onhan se melko myöhään sekin, mutta ei sitä malttanut aiemminkaan lähteä...). Tuolla kerralla en vain saanut itseäni lähtemään, mutta ajattelin, että mikäli aion vielä jäädä, on minun tehtävä jonkinlainen askel eteenpäin...
 
Tätä kohtaa pitää bestmanini eräänä tarinani noloimmista kohtauksista ja vannotti minua olemaan kirjoittamatta siitä sanaakaan. Hyppään siis yli ja jatkan:
 
Viivyin siten siis rakkaani kämpällä jonnekin kello neljään ja kävelin sitten n. 5 kilometrin matkan kotiini melkoisen tärinän vallassa. Aikeeni oli nukkua vielä muutama tunti ennen aamun luentoa (en tiedä miksi edes ajattelin mennä sinne), mutta en saanut unta silmäystäkään. Kävin vain koko ajan mielessäni läpi yön tapahtumia...
 
Aamulla sitten rättiväsyneenä menin kuin meninkin luennolle ja kerroin nykyiselle bestmanilleni mitä oli tapahtunut. Hän oli hämmästyksestä soikeana, koska oli ajatellut, etten kuitenkaan saisi ratkaisevaa askelta otetuksi...
 
P.S. Bestmanini vannotuksista huolimatta on sanottava, että yöllä ei tapahtunut vielä mitään kovin pitkälle menevää - sen aika tuli vasta sitten myöhemmin.

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari





9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

on 09. Touko 2003 klo 09:11, Kristian kirjoitti:

 
Mitä? Sehän oli söpöä!
 
Niin siinä siis kävi, että tuona isänpäivänä yli viisi vuotta sitten Hukkani metsästys tuotti tulosta. Hänen mielestään viimein... Kieltämättä olin ollut hiukan hidas tajuamaan, mistä oli kysymys, mutta siitä voi syyttää vain sitä, että oli vasta vähän aikaa aiemmin pyhästi ja elokuinen tähtitaivas todistajanani vannonut (niin, salaa olen kaamean dramaattinen ja teatraalinen ) että en koskaan enää ihastu tai rakastu. Tai jos niin hullusti pääsee käymään, ei siitä saa kukaan koskaan mitään tietää. Enkä ikinä itse kuvittele mitään... Olen todella huono rikkomaan lupauksiani ja päätöksiäni, joten jonkin aikaa sai Hukkani töitä tehdä, ennen kuin tajusin mokoman valan mielettömyyden. Onneksi tuo mies on tupla-härkä niin että sillä riitti kärsivällisyyttä...
 
Aloin tajuta olevani "mennyttä" jonkin aikaa ennen noita 9. päivän (siis tuon isänpäivän) tapahtumia: kuuntelin hempeää musiikkia ja ajattelin vain häntä... jos tiesin tapaavani hänet luennolla, aloin valitsemaan vaatteita ja tälläytymään jo hyvissä ajoin - ja sitten pidin itselleni tiukkaa puhuttelua tyyliin "kuule nyt, se on luento, ei treffit!" Erittäin hyvin muistan sen kerran, kun tuskailin jotain typerää kotitehtävää ja miekkamieheni lupautui auttamaan - sanoi (silloinkin...  ) voivansa olla pelastava ritari valkealla ratsullaan ja oli vielä heiluttelevinaan kuviteltua miekkaa kädessään ja otti oikein tomeran taisteluasennon... No, silloin kyllä kieltäydyin avusta, mutta hymyilin höpsösti itsekseni koko loppupäivän. Ja mietin, että voisiko olla niin, että olisin prinssini löytänyt... voisiko se astella elämääni juuri silloin kun vähiten osasin odottaa, silloin kun en enää edes toivonut? Niinhän tuo tosiaan teki...  

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

sankku
Naikkari
Vakkari



9.8. 2003 Räjähtää

   

Sukupuoli:
Viestejä: 92

Tervehdys hääpäiväkaimat!
Päiväkirjaanne on ihastuttava lukea, kun kirjoitatte sitä yhdessä!
Suunnitelmanne ovat todella ihanan kuuloisia, ja vihkikirkkonne varmasti yksi Suomen tunnelmallisimpia!
Jatkakaamme ihania suunnitelmia,
Sankku

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Sankku, kiva kun pistäydyit!
 
Kampausasiat alkaa vähitellen tuottaa harmaita hiuksia... Tai sinänsä kaikki on hienosti; perjantaina soitin ja varmistin kampaaja-ajan hääpäivän aamulle. Sen oli innostunut siskoni rynnännyt varaamaan heti kun kuuli "joutuvansa” kaason hommiin! Nyt varasin sitten ajan meikkaukseenkin.  
 
Ongelma on nyt lähinnä siinä, että en yhtään tiedä, millaisen kampauksen haluaisin! Kuten Acorna täällä totesikin, tuo puku sallisi hiusten auki jättämisen ja olen siitä kyllä vähän haaveillut... Pulmani on se, että hiukseni ovat kyllä pitkät, mutta eivät mitenkään paksut. Eli asiaan vaikuttaa varmaan aika tavalla se, mitä näistä hapsuista nyt sitten saa aikaan...  
 
Joka tapauksessa... tahtoisin kiharaa... "unelmakampaukseni" olisi niinkin yksinkertainen kuin Marianin tyyli Robin Hood - Prince of Thieves - leffassa (kuvia http://www.maryelizabethmastrantonio.com/robinimg.htm). En kyllä tiedä, sopisiko moinen minulle, sopisiko se hääkampaukseksi ja miten sen saisi aikaan (jos ei sitten käytettäisi erinäistä määrää lisäkkeitä ja se voisi näyttää aika luonnottomalta...)
 
Tietenkin toivoisin kampauksen sopivan puvun tyyliin. En ole ihan varma, miten tällaiset erilaiset sinänsä kyllä kovin kauniit hääkampaukset siihen kävisivät:  
 

 
(http://www.bridalhairdesign.com/gallery_3.htm)
 
 


 
(http://www.thebeautycompany.co.uk/page2.html)
 
Pukuhan ei suinkaan ole mikään keskiaikainen puku, eikä aikakausi nyt varsinaiseksi teemaksikaan häissämme yllä, mutta silti olisi voinut olla hienoa löytää jokin kampaus joka sopisi siltäkin kannalta ajateltuna. Vaan jos piirroksiin, maalauksiin ja ko. aikaa kuvaaviin elokuviin on uskomista, pidettiin hiuksia tosiaan usein auki, joskin osa ehkä vedettiin taakse päältä ja sivuilta tai käytettiin nauhaa/hihnaa/pantaa pitämään ne pois silmiltä. Erilaisia päähineitä tietysti oli, mutta ne kyllä unohdan, tiara riittää. Hiusverkkoa käsittääkseni käytettiin, tähän tyyliin:
 

(http://www.hairboutique.com/tips/tip199.htm)
 
... mutta ei se ehkä ole ihan sitä mitä...
 
Sitten älysin, että letityksiä on taatusti tehty vaikka kuinka kauan. Hunnun kera sopisi tietysti tilanteeseen...:

 
Osittain auki:


 
Ja tässä olisi niitä kiharoitakin:

 
Hieno idea voisi olla punoa puvun kirjailun värinen nauha hiuksiin...:

 
...tai pistellä joukkoon vaikka kukkia:

 
(Kaikki lettikampausten kuvat täältä:
http://www.dreamweaverbraiding.com/index.htm )
 
Mutta mutta... En kuitenkaan ole löytänyt mistään sellaista kampausta, minkä tahtoisin. Tai no, joinan päivinä kaikki ovat sellaisia "ihan-kiva-mutta-ei-kuitenkaan" juttuja, toisina taas kaikki ovat niin mahdottoman ihania! Täytyy kai vielä miettiä, jatkaa etsimistä ja toivoa, että kampaajakin osaa ehdottaa jotain kunhan pääsen kertomaan näistä pähkäilyistäni...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Edelliseen liittyen... iso ÄH! Nimittäin kampaajalla on oltava klo 10 (onneksi vasta silloin ) ja aikaa varmistaessani kampaaja kehotti varaamaan kampauksentekoon riittävästi aikaa ja tilaamaan meikin vasta kolmen tunnin päähään! Siihen menee sitten vielä tunti, mutta siis... istun laitettavana neljä tuntia, niinkö? Toisen kerran äh! En tosiaankaan tiedä mikä on "normaali" aika tällaiseen mutta tuo tuntuu aika ahdistavalta... miten sitä jaksaa istua hääpäivänään neljä tuntia paikallaan laiteltavana? Mielestäni en ole mikään kauhean kärsimätön ihminen ( sulho voi olla eri mieltä, mutta kaikki on suhteellista...  ) mutta nyt kyllä joudun miettimään miten tuon kestää... No, tärkeintä kai, että aika ei lopu kesken ja saadaan uusi pää paikalleen...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Miehenä en millään suostuisi noin pitkään hiusten ja meikkien laittoon. Onneksi saan oman hiustenleikkuuni perinteisesti n. 10-15 minuuttiin läheisestä parturista!  
 
Viime lauantaina ajoimme porukalla Helsinkiin (minä, bestman ja prinsessa) ja kävimme Juhla-asussa katselemassa bonjour-pukuja. Onneksi kokoja vielä löytyi molemmille ja teimme samantien vuokrasopimukset tavaroista.  
 
Muuten, samalla, kun olimme pukuja jo koettamassa yllemme tuli liikkeeseen ilmeisesti toinenkin, joka olisi tarvinnut samaa kokoa ylleen samana päivänä. Ehdimme siis juuri ajoissa ennen kilpailijoiden saapumista!
 
Plastron ja liivi ovat sitten tummanpunaiset, jotka miellyttivät meitä miehiä siinä määrin, ettemme muuta suostuneet enää yllemme koettamaan...
 
Nyt ainoa kysymysmerkki on sitten se, että mahtuuko takki minulle vielä elokuussa. Nyt se jo vähän tiukkaili rintakehän kohdalta... Ei saa ilmeisesti liikaa nostella puntteja ja puurtaa lihaksia vaativaa työtä tässä kesän aikana... :/
 
No, kai sitä aina jostain isompi takki tarvittaessa löytyy...  

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Parasta varmaan että varataan se isompi takki; jos puoliksikin niin paljon kesällä soudetaan ja uidaan kuin mitä ollaan suunniteltu, niin se pienempi takki näyttää auttamatta siltä, että se on vain nopeasti jonkun toisen kaapista napattu...    
 
No niin, nyt on päästy taas vähän eteenpäin... Viikonloppuna käytiin myös sovittamassa sormusta ja hyvinhän se sopi! Tuntui kyllä jännältä, mutta ihanalta, pujottaa se sormeen... timangit vielä uupuvat, mutta kuitenkin nyt näki, että kyllä siitä tulee ihan yhtä kaunis kuin se "alkuperäinen" mihin ihastuin. Se hiukan jännitti; mallisormus kun oli jättikokoa ja omastani tuli jonkunkin verran pienempi, joten pelkäsimme hiukan sormuksen mallin muuttuvan... mutta ei, hyvin toimii edelleen! Onneksi en saa sitä vielä kotiin, tuskin malttaisin olla kurkkimatta korurasiaan... (nyt jo käyn välillä vilkuilemassa sinne kätkettyä riipusta...)
 
Eilen kävin näyttäytymässä kampaajalla, joka tekee hääkampaukseni - en ollut ennen kyseisessä kampaamossa käynyt. Ihan hyvältä vaikutti. Hän jopa kuulosti hiukan yllättyneeltä sanoessaan hiuksistani, että nämähän ovat ihan hyvät. Olin puhelimessa valmistanut häntä pahimpaan, sillä tähän mennessä kaikki kampaajat ovat kauhuissaan kommentoineet, kuinka hiukseni ovat niiiiiiin liukkaat ja ohuet ja huonokuntoiset, sitten pudistavat paheksuen päätään... (selittänee sen, miksi en juuri vapaaehtoisesti kampaajan tuoliin istu ja silloin kun istun, kökötän siinä kauhusta kankeana miettien että millaisia haukkuja tällä kertaa tulee... ) Sitten sain katsella monta kansiollista valokuvia tässä kampaamossa tehdyistä kampauksista ja kyllä siellä oli useita kauniita, joskaan ei mitään ihan ehdotonta suosikkia. Suunnittelutyötä tehtiin hiukan ja kampaajani ei todellakaan suositellut jättämään hiuksia auki, kuten olin vähän ajatellut. On kuulemma helpompaa ja huolettomampaa kun kaikki on kiinni. Lisäksi kuumalla ja/tai kostealla ilmalla sellainen kampaus latistuu ja lytistyy ja toivomani kiharat suoristuvat helposti. Sitten vielä muistutettiin, että kun hiukset kiharretaan, ne lyhenevät noin puolet, joten omani ulottuisivat sitten enää ehkä olkapäille, mikä ei enää ole sitä mitä haluan. Nyt olen vähän pettynyt, kun toivomani tyyli ei ole toteutettavissa... Mutta... kun olen sitä aikani murehtinut niin enköhän innostu miettimään muita vaihtoehtoja!
 
Onneksi olin näitä muitakin kampausvaihtoehtoja tutkaillut ja ihan selvästi olen mieltynyt tietynlaisiin malleihin. Niissä hiukset on kerätty ylös ehkä vähän kiharamaisesti tai muuten jännästi ja kasvoja kehystämään on jätetty muutamia suortuvia. Kun kerran aion käyttää tiaraa, on tällainen "ylös" tehty kampaus kuulemma parempi kuin niskanuttura. Edelleen kampaaja ehdotti hunnun hylkäämistä mm. sen vuoksi, että se peittäisi puvun kauniin selän (jos nyt puvuilla on selkä... ). Tätä olin itsekin miettinyt. Sen sijaan hän innostui kovasti ajatuksesta ripotella hiusten joukkoon vaikkapa puvun kirjailun värisiä kukkia tai vihreitä lehtiä. Kuulostaa ihan hyvältä... varsinkin kun huomasin, että olin valinnut mallikansioista suosikkikuvikseni useita sellaisia, joissa näitä kukkia ja lehtiä käytetään. Kai niissä sitten on sitä jotain...
 
Sitten valssien pariin...
 
Pomoni, joka muuten meni viime kesänä naimisiin ja jolta olen saanut paljon hyviä vinkkejä (ja jonka kanssa olen voinut välillä ruokatunneilla vähän hössöttääkin  ) lainasi meille useamman häävalssi-CD:n. Eilen sitten kuuntelimme niistä pari ja innostuimme jopa tanssimaan! Sulho kieltäytyi valssikurssista (ei olisi pitänyt kertoa, että tämä pomoni oli sulhasineen ottanut oikein yksityisiä tanssitunteja, mutta sitten häävalssia tanssittaessa jäivät opit käyttämättä, koska hame vanteineen oli niin leveä, etteivät hienot käännökset onnistuneet ) joten ei kai auta kun yrittää harjoitella kotona silläkin uhalla että nytkin jo olivat olohuoneen lamppu ja sulhon pääkky törmäyskurssilla turhan monta kertaa...   Mutta hauskaa se oli! Sulho kun ryhtyi oikein herrasmiesmäisesti elehtimään ja nostelemaan tuuheaa kulmakarvaansa (miksihän menen siitä aina niin...  ) - ja minua meinasi ihan punastuttaa ja ujostuttaa ja hihityttää...   On tämä kanssa hassua... Mutta ykkösehdokkaaksi häävalssiksi nousi tällä kuuntelukerralla "Taas päivä kaunein on" (toivottavasti muistan nimen oikein...). Katsotaan sitten, löytyykö sille muilta levyiltä haastajaa.
 
Eilen kuulin myös pari tarinaa juhlapaikastamme. Paikan (ei tietenkään itse rakennuksen) historia ulottuu 900-luvulle asti. Kartanolla on myös oma kummitus, onnettoman rakkauden tähden muuriin muurattu neito! Kyllä sitä voi olla hupsu, mutta nuo asiat heti nostivat paikan pisteitä! Näköjään tosiaan kiinnostun asioista heti kun niihin liittyy jokin jännittävä tai romanttinen tarina... tai tarina yleensä...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

on 15. Touko 2003 klo 09:04, Brija kirjoitti:

 
Hmmm... Taidat olla oikeassa... Täytyy soittaa liikkeeseen, luulen ja vähän selvittää asiaa...
 
Quote:

 
Jaahas, en taas tiennyt tuollaista tekeväni - onneksi...    Täytyy sanoa, että turhan moni valssi oli kauhean mollipitoinen ja pirteät sitten hurjan nopeita, missä pitäisi pitää askeleet tosi lyhyinä, että ehtisi... Oli siellä sitten onneksi pari kivaa kappalettakin, jotka oli mukava tanssia.
 
Ja miksi maksaa tanssikurssista, kun tanssin jo osaa?? Paitsi sitä suunnan vaihtoa, mutta enpä usko, että siihen hääkamppeissa ryhdymmekään! (askelkuviot varmasti kyllä löytyisivät netistä, jos viitsisi etsiä...)

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Maricken
Naikkari
Vakkari




06.09.03

   

Viestejä: 203

Kävin kurkkaamassa.
Noista kampauksista, joista Brija, olit laittannu kuvia, tykkäsin tosi paljon kahdesta alimmaisesta. Ne oli jotenkin kivan tyttömäisiä. Jos mulla olis pitkät hiukset niin varmaan laittaisin tollasen lettikampauksen.

päiväkirjani http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=diary;action=display;num=1049813300;start=

Brija
Rouva
Konkari





9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Maricken, kiva kun kävit! Kyllä nuo lettikampaukset ovat jotenkin herttaisia. Taidan kuitenkin unohtaa ne - en oikein keksi miten niiden kanssa sijoitettaisiin tiara päähän, ja se kun täytyy ehdottomasti olla!
 
Hip hei! Kutsukorttien sisälehti (eli se, missä lukee ketkä-missä-milloin) alkaa olla valmiina! Siitä tuli jopa oikein hyvä! Nyt kun saataisiin sille vielä joskus kannetkin aikaiseksi... ensin pitää vaan päättää millaiset!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Maricken
Naikkari
Vakkari




06.09.03

   

Viestejä: 203

No, se on kyllä ihan totta, ettei ne lettikampaukset oikein sovi tiaran kanssa. Tiedätkös jo muuten millanen tiara sulle tulee?

päiväkirjani http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=diary;action=display;num=1049813300;start=

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Uusi viikko jälleen...  
 
Viikonloppuna eivät kyllä häähommat nytkähtäneet eteenpäin pätkääkään. Pidimme lomaa! Ei vaan... jotenkin alkaa kuitenkin tuntua siltä, että isoimmat asiat on hoidettu eikä noiden muiden kanssa vielä mitään kiirettä ole. Saa sitten nähdä millainen kiire tulee, kun pari viikkoa ennen häitä huomataan mitä kaikkea vielä puuttuu...  
 
Yritin kyllä pariin otteeseen suunnitella kutsukorttien kantta, mutta ei ottanut onnistuakseen. Antaa asian hautua. Vielä vähän aikaa... Sitten sovittelin yksiä kenkäehdokkaita, ihan vain Sokoksessa, mutta eivät olleet hyvät. Jalkaan siis, nätit ne kengät kyllä olivat, mutta sellaisia ei varmasti kannata ostaa, mitkä jostain kohdasta puristaa tai kiristää. Mulla on kyllä sellainen ongelmajalka, että sopivien kenkien löytäminen ei ole helppoa. Kaikki hankaa aina jostain kohtaa.
 
Maricken, kiitos taas käynnistä! Tiarasta ei ole vielä tietoa... en ole vielä edes kokeillut, mitä nyt sen verran kun pukua sovitellessani myyjä innostui lastaamaan tiarankin päähäni. Kuvia olen vähän katsellut, mutta vielä en ole onnistunut niistäkään löytämään sellaista, mikä olisi ihan unelma... ja täytyy se varmaan nähdä ihan livenä ennen kuin ostaa. Sen verran tiedän, että tiaran on ehdottomasti oltava ennemmin kullan- kuin hopeanvärinen ja mielellään jollain tavalla vähän "vanhan" näköinen tai oloinen. Tällaista en ole vielä nähnyt, ihme! Häämessuilla kyllä jo katselin tiaravalikoimia ja tuskailin Miekkamiehelleni, että miten noista nyt oikein voi valita kun ne kaikki on niin kauniita! Hänpä lupautui auttamaan valinnassa, joten nyt odottelen, koska päästään kruunuostoksille... Jossain näin tiaran, mitä oli saatavana kullan, hopean ja rommin värisenä. Saa nähdä ehdottaako sulhoni tuota ihan vain värin vuoksi...  
 
      Hukkani ilmoitti juuri, että kutsujen sisälehden tulostaminen niitä varten varaamallemme vihreälle paperille onnistui mainiosti! Hienoa, taas kuitenkin yksi askel lähempänä kutsujen valmistumista... Nyt vain ostamaan lisää sitä paperia!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Nasu
Rouva
Konkari




2.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 941

Tulinpa heti vastavierailulle. aivan ihanan puvun olit löytänyt ja varsinkin hihat kiinnittivät huomioni...Mukava lukea, kun molemmat kirjoitatte tätä päiväkirjaa. Oma sulhoni ei ole millään tavalla kirjoitusihmisiä, joten hän ei saisi rustattua tänne sanaakaan. Muuten nättejä kampauksia olit löytänyt...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Nasu, kiva kun kävit! Ihailin puolestani päiväkirjaasi laittamiesi pukujen (siis kuvien) hihoja... Jotenkin ne nyt viehättävät, vaikka olin alunperin päättänyt, että mulle tulisi täysin hihaton puku. Siinä meni kerrankin ajoissa aloitettu käsivarsien ja olkapäiden trimmausurakka ihan hukkaan. No, ei haittaa. Kaikki sovittelemani puvut olivat aivan ihania, mutta tuossa valitsemassani tunsin kyllä itseni ihan ehdottomasti eniten prinsessaksi.
 
Kas, isäni oli tarttunut siihen yhteen (ja toistaiseksi ainoaan) hänelle delegoituun häihin liittyvään tehtävään ja tiedustellut meille vihkipappia. Toivoisimme, että meidät voisi vihkiä pappi, joka aikanaan kastoi sisareni (kaasoni) ja joka talvella siunasi äitini haudan lepoon. Kun hänet talvella pari kertaa tapasimme, vaikutti hän todella sympaattiselta ja sydämelliseltä ihmiseltä ja puhui hautajaisissa hyvin kauniisti ja koskettavasti. Hän on isän vanha tuttava, joten siksi laitoimme isän asialle. Pappi tulisikin kuulemma hyvin mielellään, mutta valitettavasti hänellä on juuri tuona päivänä muuta menoa. Hän lupasi kuitenkin katsoa, josko asiat saisi järjestettyä niin, että ehtisi molempiin paikkoihin! Katsotaan, miten käy. Siihen asti pidetään peukkuja, että onnistuu!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

m.e.m
Rouva
Konkari




Terästä ja timantteja - Rouviintui 9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 545

Terve hääpäiväkaimat !
 
Toivottavasti saatte haluamenne papin ! Uih, minua aina käy jotenkin sääliksi noita pappeja, me kun täällä naikkareissa aina puhutaan papeista malliin haluan, en halua.  
 
Mutta kun se on niin tärkeä hetki !!! Minäkin olen omassa päiväkirjassani pitkät jorinat kirjoittanut siitä mitä haluan ja en halua. No, kait ne papit ymmärtävät mitä me tarkoitamme, ja teille pidän peukkuja että menee pappisasia hyvään suuntaan.
 
Tuo neljäs tukka on Brijan laittamista tukista ihana ! Minä voisin sellaisen tukan itselleni haluta, ilman verkkoa toki, minä kun metsästän edelleen sitä yhtä päässäni viihtyvää tiaraa  
 
Voikaa hyvin !

http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=diary;action=display;num=1049104933

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

M.e.m, kiva nähdä taasen!
 
Niin, toivotaan että pappi pääsee paikalle! ... tuo toivomamme pappi siis... Ei tuo pappisasia mikään kaikkein tärkein kysymys meille ole. Ensin ajattelimme, että ei sillä ole väliä kuka meidät vihkii, mutta kun sitten tapasimme tämän mahdollisen tulevan vihkijämme, aloimme tuumia, että kivahan se olisi, jos se olisi kuitenkin joku edes pikkuisen tuttu.
 
Hmm. Johan on kumma, kun en meinaa mistään löytää kivoja kampauksia! Tai no, kauniita löytyy kyllä, mutta mitään sellaista ei vielä ole tullut vastaan, josta voisin sanoa että tuollainen minullekin!  
 
Tässä kuitenkin taas vähän etsintöjen satoa, sivulta  
 
http://www.beadcreations.com/  
 

 

 
sekä http://www.webwedding.co.uk/articles/fashionandbeauty/weddinghair/tiara. htm

 
Jälkimmäisestä paikasta löytyy myös ohjeita tiaraostoksia varten!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Huomasin, että emme ole vielä kertoneet mitään siitä, miten oikein tähän päädyimme - siis suunnittelemaan häitä... Siispä nyt vähän tarinaa kosinnasta ja kihlauksesta.
 
Täytyy kai sanoa, että kosinta ei sinänsä tullut minään valtavana yllätyksenä. Jotenkin kai siinä vaiheessa molemmat tiesimme menevämme naimisiin (keskenämme )... Sulho oli itse asiassa jo aika tavalla seurustelun alkuvaiheessa alkanut puhumaan häistä, avioliitosta ja lapsistakin. Hänellä kun oli vakaat periaatteet siitä, että on turha edes aloittaa seurustelua jos ei avioon asti aiota. Minä siinä koitin vähän toppuutella, että äläs nyt, mistä sitä vielä niin varmasti tietää... Silloin Miekkamieheni katsoi minua vakavasti silmiin ja totesi että hän kyllä tietää. (Ja nyt kun tässä ollaan niin voi kuinka se pääseekin leveilemään, että mitäs minä sanoin! )  
 
Kumpikaan meistä ei taida muistaa päivämäärää, mutta heteken sentään muistamme. Se oli jokin laiskottelulauantai, jota vietimme kämpälläni löhöillen, minä tuttuun tapaan Hukkani kainaloon käpertyneenä. Höpisimme mitä satttuu, kun sitten äkkiä mies kysäisi: "Tuletko sä mun vaimoksi?" Sillä kertaa ääni oli paljon totisempi kuin aiemmin kun olimme ajatuksella leikitelleet ja tajusin että nyt se kysyy ihan tosissaan ja oikeasti! En saanut suustani ulos kyllää, en joota enkä juuta, pystyin vain nyökyttämään kun liikutuin niin kovasti. Se taas oli sulhon mielestä kovin söpöä...  
 
Olimme kuitenkin sen verran suunnitelmallisia että emme vielä kertoneet kenellekään emmekä edes hankkineet sormuksia. Ne ostettiin vasta muutaman kuukauden päästä! Se johtui lähinnä siitä, että aina kun olimme löytäneet mielestämme sopivan päivän, tuli sille päivälle jokin este. Olisihan homman voinut nopeastikin hoitaa, mutta halusimme vähän juhlistaa päivää. Aina oli kuitenkin jotain kaupunkitapahtumaa (melua ja hälinää), sukulaiset päättivät tulla vierailulle tai ruinasivat mökille...   Lopulta päätimme että 9.9. olisi loistava päivä - se olisi onnenpäivämme 9. päivä ja tuolloin ensitapaamisesta tulisi tasan neljä vuotta täyteen ja yhdessä olisimme olleet lähes kolme vuotta.
 
Sormustenostoreissulla satoi ja sattui vielä niin, että kun menimme läheiseen kahvilaan odottamaan kaiverrusten valmistumista, ryntäsi sulhoni ystävä (nyt sitten bestman!) paikalle. Hän ei tietenkään tiennyt millä asioilla olimme, taisi vähän jälkeenpäin ihmetellä miksi olimme niin vaivautuneita - eipä tietenkään voitu sanoa, että lähde nyt jo ja kuitenkin toivoimme, ettei hän arvaisi saati näkisi meidän menevän kihlakauppaan. Sormukset pujotimme sormeen "lempipaikallamme":  samalla sängyllä, jolla kosinta oli tapahtunut. Kummallisesti kyllä vähän jännitti, mutta ihanasti! Sitten kävimme suosikkiravintolassamme syömässä, tulimme kotiin juomaan shampanjaa ja syömään suklaajuustokakkua - ja olemaan onnellisia!
 
Seuraavana päivänä soitimme kumpikin uutisen vanhemmillemme ja onnistuimme yllättämään. Muutoin aina niin sanavalmis ja puhelias äitini ei hetkeen saanut sanaa suustaan!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari





9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Minun äitini reaktio tuohon kihlauutiseen oli lähinnä, että "viimeinkin". Hän on niitä vanhan polven ihmisiä, jotka odottavat nuorten löytävän puolisonsa alle 20-kesäisinä, joten huolestumista vanhimman pojan suhteen alkoi jo esiintyä. Pari vuotta nuorempi siskoni oli sentään jo naimisissa jne...  

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Oho, tuossahan oli tullut edellisellä viestillä 5. sivu vastaan!
 
Mutta asiaan. Varasin tuossa juuri hääsviitin hotellista ja jäin miettimään sitä, ettei yksikään sviitti ollut savuton. Hinta oli kyllä kohtuullinen kuohuviineineen ja huoneeseen tarjottuine aamiaisineen, mutta mietin, että pitäisikö huonetta käydä nuuhkimassa vielä jossain vaiheessa hajuhaittojen selvittämiseksi... En ole koskaan ollut hotellissa savullisessa huoneessa, joten en tiedä miten tuoksukkaita nuo ovat yleensä...  
 
HAA! Tuossa tulostin juuri viikonloppuna kirjoittamamme

esimerkkikappaleen! Täytyy vielä tarkistaa tekstistä pari juttua, mutta luulisin, että homma alkaa olla senkin kohdalta valmiina. Kun vain saisi kortit valmiiksi viikonlopun aikana niin, että saadaan kutsut postiin ensi viikolla...

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

on 26. Touko 2003 klo 10:17, Kristian kirjoitti:

 
  Eikö me olla oltu aina juuri savuttomissa? Savustettuja kyllä ollaan vältetty... Hmm, no katsotaan mitä hotellista sanovat jos kysytään päästäänkö haistelemaan huonetta ennakkoon! Meidät tuntien on kyllä melko varmaa, että jos hajuhaittoja on, me ei voida olla huoneessa yötä sitten millään. Sulholle tulee allergiaoireita ja mulle päänsärkyä. En sitten tiedä saisiko hajua - jos sitä on - peitettyä sillä salaisella aseella minkä muutenkin ajattelin varata mukaan, nimittän tuoksukynttilällä/-kynttilöillä! Hotellihuoneissa on mielestäni aina jotenkin semmoinen samanlainen tympeä haju ja ajattelin että jos löytäisi hyväntuoksuisia tuoksukynttilöitä (ei liian voimakasta hajua) niin niillähän voisi sitä vastaan taistella. Olisi tunnelmallistakin. Keittiönkaapissa kyllä odottaakin yksi kirsikantuoksuinen (aaahhh, kirsikkaa! ) kynttilä ja ajattelin sitä jemmata vielä pari kuukautta...   Kai hotellihuoneessa saa kynttilää polttaa?  
 
On tässä taasen hienoja hääaihepohdintoja, huoneen hajut...
 
Mutta viikonloppuna valmistui ns. juhlaohjesääntö! Ensin siitä tuli aivan hullunhupaisa, sitten innostuttiin juhlallisista ja vanhahtavista sanakäänteistä... Mitähän siitä lopulta tuli, kannattaa varmaan lukea se vielä läpi ennen kuin tulostetaan! Ei sitten jää vahingossa mitään sellaisia yllätyksiä kuin nyt meinasi tulla kun tehtiin koneella, kirjoitettiin, poistettiin, kirjoitettiin uudestaan... lopulta jossain kohdassa luki jotta "juhlaväki tarjotaan ateriaksi"... Jos tämmöistä sinne jää niin ei kannata ihmetellä miksi vastauksia kutsuun ei ala kuulua...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari





9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Kijotusvihe oli se  

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

No niin aattelin...
 
Mistään en nyt sitten millään löydä hyvää hääkampauksen kuvaa. Varmaan olen tuhrannut jo tuntitolkulla etsimiseen netistä mutta ei kun ei. Löytyyhän noita vaikka kuinka kauniita kampauksia, aivan ihania, mutta ei mitään sellaista mikä heti nappaisi...  pitäisi löytää puvun tyyliin sopiva kampaus ja se tuntuu olevan mahdotonta! Eihän puku ole oikeasti vanha eikä tarkasti pukuhistoriallisesti ottaen edes keskiaikainen, mutta kuitenkin... kuitenkin mielestäni on tyylirikko, jos kampaaja vääntää hiuksiini enemmän tai vähemmän modernin juhlakampauksen, jonkun korkkiruuvikiharajutun tai vastaavaa. Millä sitä saattaa selittää, että jostain tietystä kampauksesta tulee mieleen vaikka vuosisadan vaihde, toisesta 1700-luku jne. mutta ne vain eivät sovi tuohon pukuun, koska siitä tulee mieleen ihan eri aikakausi? Turha tätä varmaan on näin paljon pohtia, koska eihän se kampaus nyt niin tärkeä ole (eihän? ) ja sitäpaitsi, katsooko sitä nyt kukaan muu niin kovin tarkkaan että miten kampaus ja puku sopivat yhteen... tuskin. Silti olisi kiva keksiä jotain... Ainakin se kampaajan heittämä idea, että laitettaisiin hiusten joukkoon kukkia on alkanut kuulostaa aina vain paremmalta. Ehkä puvun kirjailun väriset ruusut olisivat kivoja ja sitten saisi mielellään olla tummanvihreää murattia! (Samoja pitää sitten vissiin olla kimpussa.) Muratista olen aina tykännyt ja se oli äidinkin lempikasvi joten jos vain sitä saa... Innostuin ajatuksesta niin paljon, että lauantai-iltana menin nyppimään seinäkranssista (muovisesta tosin) muutaman muratinlehden (ne oli irrotettavia! ) ja tökin niitä sinne tänne hiusteni joukkoon. Minusta se näytti vallan upealta! Kävin keikistelemässä sulhollekin ja sillä oli hauskaa. Olin kuulemma "söpö tohottaja".

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Sillä aikaa, kun morsio pähkäilee kampauksia, sai sulho taas kaikkea mahdollista aikaan! Eli tulostin tuossa kutsuihin tulevaa grafiikkaa oikein olan takaa, että nyt voimme sitten viikonloppuna niitä kutsuja viimein väsätä. Tosin vielä pitää ostaa kirjekuoret ja postimerkit, mutta muuten alkaa olla askartelukamat valmiina.
 
Minun tehtäväkseni jää sitten ilmeisesti kaikki tarkka näperrys, eli saksien käyttö suorien linjojen leikkaamiseksi jne. juttujen asettelu. Kutsu-tekstitarratkin täytyy saada suoraan ja siinä ei ole morsian se ensimmäisenä mieleen tuleva 'tekijä'...  

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Niinpä, paras ettei tämä rähmäkäpälä pahemmin niihin kutsuihin koske. Mutta voin kirjottaa kuoriin osotteet! (Ja piirustinhan sentään ahkerasti jotta saataisiin kortteihin kuva...)
 
Satuin löytämään muutaman kauniin pöytäkoristeen kuvan(www.surroundings.com) joten laitetaanpa ne tähän jos niistä vaikka sitten saisi jotain vinkkejä kun noita asioita päästään pohtimaan.
 
Tämä olisi kaunis syksyinen, mutta ei taida olla ihan sopiva vielä elokuun alkuun:

 
Tässä kranssissa on "sitä jotakin"!

 
Ihania lehtiä... pitäisi vaan saada kultaisena...

 
Tässä on upeat värit...

 
Hmm... koristelussa käytettävien värien "piti" kyllä olla vanhaa vihreää (jos on vanha roosa niin voi kai olla vanha vihreä? ), kultaa ja luonnon-/kerman valkoista mutta saapi nähdä kuinka käy...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

neitonen
Rouva
Konkari




neitonen ja pehmomassu 19.7.2003

   

Viestejä: 537

Hei! Katsastin suunnitelmanne. Kiva kun molemmat kirjoittelette. Oletko jo vilkaissut tätä sivustoa ja sen linkkejä - noin kampausajattelun pohjaksi?
 
http://demode.tweedlebop.com/vic_hair.html
 
Tämäkin on aika mielenkiintoinen ihan muuten vaan:
 
http://marquise.de/index.html
 
Hyviä valmisteluhetkiä!

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Hei Neitonen, kiva kun ilahdutit meitä vierailullasi!
 
Tutkin heti nuo linkit; ensimmäisessä oli hiukan liian moderneja kampauksia tähän tarkoitukseen mutta toisesta saattaa ideoita löytyäkin...
 
Tuon ensimmäisen vinkin kautta eksyin muuten tällaiseen paikkaan kuin www.moviecostumes.com - ja sitten menikin aika ihastuksesta henkäillessä! Olipa upeita jäljennöksiä elokuvakostyymeistä... Mulle kanssa haltiapuku! Ja viitta...  
 

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

neitonen
Rouva
Konkari




neitonen ja pehmomassu 19.7.2003

   

Viestejä: 537

Niin minä vähän arvelinkin, että liian moderneja... Itsekin tykkään keskiaikaisen tyyppisistä puvuista noin muuten, mutta ajattelin nyt hääpuvun valita hieman eri tavalla. Ja erilaisia lettikampauksia minulla oli aina pikkutyttönä - nyt täytyy keksiä jotain muuta.   Vaihtelu virkistää.

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Neitonen - niin, ne lettikampaukset silloin pienenä... Äiti väkersi niitä minullekin joka aamu, mielellään aina jotain erilaista, ja sitten piti olla erivärisiä nauhoja, jotka punottiin hiusten joukkoon tai joista tehtiin rusetit... Lettikampaukset kyllä saavat jäädä siitäkin syystä, että tiara ei niihin oikein istu.  
 
Ja nyt saavat kampaus- ja muutkin hääasiat myös jäädä hetkeksi. Ihan pian lähdetään mökille Päijänteen saareen! Ihanaa... Mukavaa siitäkin huolimatta, että ohjelmassa on kevätsiivousta. Pääsee sentään viimein heittämään talviturkin!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Nyt on pitkä viikonloppu vietetty... ja oltu ahkeria! Mökkisiivouksen (ja uimisen ja savusaunomisen) lisäksi keskityttiin kutsujen väkertämiseen! Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että hyvin suunniteltu oli puoliksi tehty: siitä kun raivasimme keittiön pöydän ja levittelimme sille askartelutarvikkeet ei mennyt paria tuntiakaan (en ottanut aikaa mutta yksi levyllinen askartelumusiikkia ehti pyörähtää läpi ) siihen, kun saimme huokaista helpotuksesta ja katsella kättemme jälkiä. Ja vielä tyytyväisinä! Kyllähän niitä kutsuja oltiin urakalla pähkäiltykin, minä olin saanut piirtää ja värittää ja sulho oli hoitanut fonttien etsinnän, kuvien asettelut (ja mitä kaikkea niille joutuikaan tekemään) sekä printtaamiset. Nyt piti lähinnä vain leikata ja liimata ja se sujui sutjakasti kun meistä vakaakätisempi (sulho) tarttui instrumentteihin (sakset, liimaputkilo ja pinsetit). Olisi siinä kyllä ollut ihmettelemistä, jos joku olisi sattunut puuhaa seuraamaan: nökötimme pöydän vastakkaisilla puolilla ja sulhon suusta kuului ytimekkäitä käskyjä: "Avaa." "Sakset." "Kohdista." "Liima." ja minä löin tarvikkeita odottavaan käteen. Hommasta alkoi melkein tulla mieleen Teho-osasto... Mutta joka tapauksessa kortit ovat nyt lähestulkoon valmiita, punainen nauha vain loppui kesken mutta hankitaan lisää... pieni aherrus siis vielä tiedossa, mutta sitten vain osoitteet kuoriin ja kortit postiin! Kutsuista tuli nyt aivan erilaiset kuin mitä alunperin oli aikomus mutta näihin olemmekin erittäin tyytyväisiä. Askartelutarvikkeita jäi kyllä käyttämättä, mutta jospa niille jotain käyttöä keksii sitten kun päästään hääkarkkipusseja ja muita juttuja näpräämään.

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Edelliseen aiheeseen vielä sen verran, että meillä ei noita kutsuja ollut tehtailtavanakaan kuin 16 kappaletta (sekä tietenkin yksi itsellemme talletettavaksi) joten siinä mielessä urakka ei ollut valtavan suuri.
 
Nyt on pakko ihmetellä tuota kampauspulmaa vielä hiukan vaikka olin aikonut jättää sen nyt hetkeksi... joka tapauksessa sain jo sulholtakin apua "vanhanaikaisten" hiustyylien metsästykseen ja hänpä löysikin seuraavan sivun:
http://www.erasofelegance.com/hairstyles.html#2
 Siellä onkin sitten kuvausta useamman aikakauden hius-ja kampaustyyleistä. Tämän perusteella en sitten taida keskiaikaistyyppistä kampausta havitella... hiukset pitäisi mielellään jättää auki (olisi kiva, mutta vaikeaa) tai pitäisi käyttää hassua hattua tai kyhätä kiukset palloiksi molemmin puolin päätä (ehhh...). Kaiken huipuksi opin, että tuohon aikaan naisen korkeaa otsaa pidettiin viehättävänä joten tapana oli jopa sheivailla hiusrajaa vähän ylemmäs! Jotenkin ei tee mieli ulottaa karvanpoisto-operaatioita otsatukan suunnalle...
 
Mutta joka tapauksessa täältä http://www.erasofelegance.com/index.html
 näyttää löytyvän asiaa eri aikakausista (myös pukeutumiseen liittyen)  - eihän tämä mitenkään häihin liity, on vain sellaista mistä olen muuten vain kiinnostunut. Tai no saahan tuon häihinkin jollain tapaa liittymään, esim. Romantic quotations throughout history löytyy täältä: http://www.erasofelegance.com/spring2002_quotes.html

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Oh, täällähän tapahtuu!
 
Joo, viikonloppu oli työteliäs noiden kutsujen kanssa. Olen aina tiennyt itseni tarkaksi ja huolelliseksi saksien jne. kanssa, mutta yllätin jopa itseni sillä miten nopeasti nuo kutsu-jutut tuli leikattua valmiiksi.
 
Ja hieman lisää itsekehua: Saimme taitoksilla olleen punaisen nauhan suoristettua, kun käytin ns. raakoja menetelmiä, eli nostin silitysraudan lämpötilaa 100 % ja sumuttelin nauhan ensin kosteaksi. Rypyt hävisivät sen sileän tien...
 
Sitten kehuja prinsessalle: En osannut ollenkaan kuvitella miten hienoilta nuo kutsukortit näyttäisivät ennenkuin näin sellaisen valmiina edessäni. Tiesinhän minä mallin etukäteen jne., mutta se miten värit sopivat toisiinsa oli prinsessa suunnitellut taidolla!  
 
Ehkä saadaan kuva kutsusta jossain vaiheessa tännekin, kunhan ne nyt ensin saadaan vastaanottajilleen...
 
Ai niin! Prinsessan kanssa saimme varmistuksen, että saamme haluamamme papinkin juhlaamme. Homma alkaa näiden isojen asioiden kohdalta olemaan siis vähitellen kunnossa. Tosin askelia alttarille vielä riittää...

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari





9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Niin, tänään yritetään sitten viimeistellä kutsut, raapustaa nimet ja osoitteet kuoriin ja viimeistään huomenna lykätään postiin! Tosin vielä yksi osoitteista on epävarma (siis en tiedä onko enää voimassa) eikä vieraslistakaan ole täydellä varmuudella valmis... no, kyllä tämä tästä...
 
Eilen eivät häähommat paljoa edistyneet, mutta muuten oli mukava päivä. Ahkerasti kuntoilimme töiden jälkeen, minä jumpaten ja miekkamieheni lenkkeillen ja niinpä tuo urhoni oli sitten päättänyt palkita meidät kantamalla kotiin pari pussillista suklaata! Niiden kera sitten sohvaperunoitsimme illan... Näinköhän vielä elokuussa mahdun tuohon pukuun...   Tunnen jo nyt jotain (hölmöä) syyllisyyttä siitä, että en ole laihtunut (tai edes laihduttanut) sen jälkeen kun häiden suunnittelu aloitettiin. Tuntuu siltä, että "kaikki" tekevät niin ja siksi minunkin pitäisi (niinpä... ) ja muutenkin hurjan hoikat tutut vielä kertovat laihduttaneensa häihinsä "ollakseen silloin kauneimmillaan". Tulee kyllä väkisinkin mieleen kysymys siitä, onko hoikimmillaan sitten sama asia kuin kauneimmillaan... Pitäisikö olla? No, joudun varmaan päättämään, että niiden ei tarvitse olla sama asia... myönnän, että ei mulla mitään varsinaista tarvetta ole laihduttaa, puku mahtui päälle nytkin jo ihan hyvin, mutta jotenkin tulee paineita juuri siitä että näyttää siltä kuin laihikset kuuluisivat jotenkin olennaisena osana häihin valmistautumiseen. Toki nyt olen tarkkaillut syömisiäni tavallista enemmän ja yritän välttää pahimpia kiusauksia, mutta mitään kunnon kuuria en ole ajatellut aloittaa. Ohkaisimmillani en tule häissä olemaan, niihin mittoihin ei kerta kaikkiaan enää ole paluuta, enkä tarkemmin ajatellen taida halutakaan... Tavoitetta on ihan riittävästi siinä, että jotenkin onnistuisi pysymään nykytilanteessa - nyt kun tiedossa on juhannusta ja rippijuhlaa ja kesää ja jäätelöitä (niitä on sitten vaikea vastustaa! ) niin saa nähdä kuinka käy...  
 
Mutta siinä mentiin taas asiasta viidenteen... Illalla katsomassamme ohjelmassa kuitenkin puuhattiin häitä ja se tuntui olevan sulhon mielestä hupaisaa! Jälkeenpäin hän vertaili, mitä kaikkea me olemmekaan onnistuneet hoitamaan paremmin ja sain sellaisen suudelman että olisin varmasti sohvalta pudonnut jos ei olisi pidelty niin lujasti kiinni...  

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Hmm... tässäpä nämä bestmanin velvollisuudet...
 
"Bestman [...] käsite on syntynyt joskus 200-luvulla, kun gootit kävivät ryöstämässä morsiamia naapurikylästä. Vaimoa mielivä otti mukaansa jonkun miespuolisista kumppaneistaan ja yhdessä tämän kanssa kaappasi matkaansa kylän kauneimman tytön. Tässä tarvittiin kelpoisuutta: vain paras mies, "best man", tuli kysymykseen. Bestman oli mukana myös hääseremonioissa. Hän vartioi juhlaa ja morsiusparia siltä varalta, että tytön suku olisi yrittänyt ryöstää tämän takaisin."  
(Lassila, S. 1990. Uusi käytöksen kultainen kirja.)  
 

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Hohoo! Eilen saatiin ojentaa ensimmäiset kutsut ja loput pudotettiin postilaatikkoon! Nyt se on tehty... Juhlistimme sitten ahkerointimme tuloksia laiskuudella. (Niin, sillä Magnum-jätskillä. Vasta toinen synti testattuna... ) Illalla tuli mieleen, että oltiinkohan vähän uhkarohkeita: juhlapaikan kanssa ei olla vielä käyty mitään neuvotteluja vaikkapa tarjoilusta; mitäs, jos se ei järjestykään toiveiden mukaan? No, Hukkani siinä sitten totesi, että myöhäistähän sitä paikkaa olisi tässä vaiheessa ollut vaihtaa, johan nuo paikat olivat kaikki varattuja ajat sitten. Joten nyt on vain toivottava, että kaikki pelaa...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Ja tässä ovat kutsumme digitaaliseen muotoon tallennettuina.
 
Etusivu:

 
ja sisäaukeama (sormet reunoissa minun, tietyt kohdat sensuroitu):
 

 
Näiden kimpussa siis työskentelimme pitkät tunnit , mutta lopputulokseen olimme sitten kovin tyytyväisiä!  

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

neitonen
Rouva
Konkari




neitonen ja pehmomassu 19.7.2003

   

Viestejä: 537

Todella hieno kutsu! Huomaa, että sen eteen on nähty vaivaa.  

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Neitonen, kiva kun pistäydyit!
 
Kyllähän kutsut tuottivat jonkin verran työtä... Mutta suuri osa johtui siitä, että menimme ensin ostamaan tarvikkeita ihan toisenlaisia kutsuja varten ja kun se idea ei sinällään toiminut, menin keksimään ihan uuden sen sijaan että olisin suostunut miettimään, miten vanhaa voisi muuttaa käyttökelpoiseksi. Tämä on nyt kuitenkin sitten "meidän näköinen" kutsu (joopa, varsinkin miekkamiehestä ja prinsessasta tuli ihan näköiset...  ) ja kiva näin. Varsinainen korttien kokoaminen sujuikin suorastaan yllättävän nopeasti, eniten aikaa meni juuri niiden oikeiden fonttien etsimiseen, kuvien piirtelyyn ja värittelyyn... (mutta se oli mukavaa puuhaa!)  
 
Heittäydyimme tuossa sitten jopa niin dramaattisiksi (jos nyt meidän erikseen heittäytyä tarvitsee ) että pistimme kutsuunkin näkyviin tuon latinankielisen lausahduksen, minkä ajattelimme sormuksiin kaiverruttaa (jos vain mahtuu!). Siihen tuli alunperin idea jostakin täältä, "sormuksen kaiverrus"-ketjusta. Siellä oli puhetta "vain kuolema" (voi meidät erottaa)-lauseen kaivertamisesta sormukseen. Jotenkin se jäi mieleeni ja kerroin siitä Miekkamiehellenikin, vähän niin että ajatteles... Hän vastasi, että "Mä en halua sitä. Siinä pitää olla että "ei edes kuolema". Mitkään pikkuasiat ei voi tulla meidän väliin."   Samaisessa sormusketjussa kysäisinkin sitten, osaisiko joku kääntää tuon ja löytyihän täältä joku latinan taitoinen (kiitos Vappi! )! Sulhon ystävä värvättiin vielä käymään latinan lehtorin puheilla varmistamassa käännös ja näin sitten päädyttiin tähän tekstiin...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Maricken
Naikkari
Vakkari




06.09.03

   

Viestejä: 203

Onpas ihanat kutsut teillä!!

päiväkirjani http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=diary;action=display;num=1049813300;start=

Acorna
Rouva
Konkari



leap of faith 9.8.03

   

Sukupuoli:
Viestejä: 551

Kauniit on kutsut!  
 
Meille tulee vähän samantyyliset, punainen silkkinauha ja kultainen kutsutarra, mutta kannessa on ruusu.  
 
Onnittelut postituksen johdosta, me ollaan siinä vähän myöhässä...  

Dark obsession in the name of love
This addiction that we're both part of
Leads us deeper into mystery
Keeps us craving endlessly

© 2001 Martin Lee Gore - Depeche Mode

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Kiitokset vierailuista ja kehuista, Acorna, Maricken ja neitonen!
 
Itse olin kovin mieltynyt morsioni piirtämään kuvaan prinsessasta ja miekkamiehestä. Nyt olen sitten yrittänyt etsiä jotain samantyylistä paria kakkukoristeeksi, mutta ei ole vielä onnistanut...

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

KAKSI KUUKAUTTA!!!
 
Viikonloppu meni taas mökkeilyn merkeissä ja vaikka paljon saatiin aikaan - saunomista, vihtomista, savustamista, halonhakkuuta, melomista ja ankeriaan kanssa painimista veneen pohjalla - ei puuhattu juuri mitään häihin liittyvää. Siis ei varsinaisesti tehty mitään, mutta suunnitella kyllä ehdittiin seuraavasti:
 
  Vieraslista. Niitähän on laadittu jo useita kappaleita ja monenlaisia (kaikki vieraat listattuna, vieraat listattuna perhekunnittain tai kutsujen mukaan jne.) mutta nyt tehtiin selkeä lista johon voidaan vaikka merkitä ilmoittautumiset. Kutsut muuten olivat perillä perjantaina ja ensimmäiset ehättivät ilmoittautumaan jo samana päivänä! Tästä listasta oli nyt helppo laskea juhlijoiden määrä: jos kaikki tulisivat paikalle, meitä olisi yhteensä 36!
 
  Lista siitä, mitä pitää muistaa vielä juhlapaikasta ja ruokailujärjestelyistä kysellä. Oikeastaan mitään ei vielä olla kysytty (eli menusta lähtien on kaikki miettimättä), mutta torstaina menemme käymään paikalla ja siitä ne neuvottelut sitten käynnistyvät. Toki juhlapaikalla olemme ennenkin käyneet, mutta silloin paikkoja esitteli sinne vasta kesätöihin päässyt kaaso, joten varsinaisiin käytännön asioihin ei olla vielä paneuduttu. Nyt on todellakin jo aika! Saa sitten nähdä miten suhtautuvat vaatimuksiini siitä, että nuo kalusteet on vietävä tuonne saliin ja sinne on saatava nuo matot... jne...
 
  Lahjatoivelistat kaasolle ja bestmanille. Kutsujen mukanahan meiltäkin lähti juhlaohjesääntö (sitä ei muuten olla muistettukaan laittaa tänne, pitäisiköhän?) jossa sitten nuo lahjuksetkin mainittiin. Päätimme, että parasta on kuitenkin jonkinlaista vinkkiä antaa - enpä usko että sitä kukaan "lahjankerjuuna" ottaa. Siinä mielessä toivelista oli mielestämme hyvä ratkaisu, että eivät ihmiset kuitenkaan tiedä, mitä meillä jo on tai mistä pidämme. Lahjatoiveiden keksiminen vain oli kovin vaikeaa: kun olemme sekä yksin että yhdessä jo ehtineet pian kymmenen vuotta asustella, ovat liinavaate- ja astiakaapit täyttyneet tähän mennessä jo vähän liiankin hyvin. Jos niitä nyt sitten täydennetään, niin mieluummin sellaisella, mistä pidämme ja mitä tarvitsemme kuin sellaisella, millä ei kuitenkaan koskaan ole mitään käyttöä. Siitä huolimatta muotoilimme juhlaohjesäännön tämän kohdan siten, että siitä käy selväksi ettei näiltä listoilta (tai lainkaan!) ole mitään ostopakkoa, vaan ne on tehty nimenomaan vinkeiksi ja ideoiksi joita saa halutessaan käytellä ja kysellä. Yksi lahjalista tehtiin Pentikille ja se täyttyi lähinnä vanilja-sarjan astioista. Näitä meillä jo vähän onkin, joten mielellään täydennetään sarjaa:

Lisäksi kaasolle annetaan yksi lista ja bestmanille toinen, joten heiltä voi sitten kysellä muita toiveita (tehtävänjako niin, että kaasolla on taloustavarat ja bestmanilla viihdevempaimet). No, näitä toiveita emme ole keksineet juuri lainkaan, on siellä nyt digikameraa ja mariskoolia sekä pitkävartisia jälkiruokalusikoita (jäätelöannoskulhojakin on kertynyt setit peräti kahta mallia, mutta pohjalta on ikävä kaapia jäätelöä tavallisella pikkulusikalla. Tahmeaa touhua!) mutta täytyy toivoa, että kovin moni ei näitä vinkkejä kaipaa, koska tuntuu vähän hölmöltä ihan keksimällä keksiä toiveita...
 
  Isän kanssa sovittiin siitä, että hän kuitenkin taluttaa minut kirkossa sulholle - jos nyt sitten "luovuttamisesta" ei tässä vaiheessa enää voisikaan puhua, haluan ehkä kuitenkin tehdä näin. Puheen pitämisestä isää myös muistutettiin - mutta se ei tule olemaan mikään ongelma - ja kysäisinpä, josko isä vaikka vetäisisi juhlassa jonkin laulun. Kulkurinvalssia toivoisin... (Ei välttämättä häävalssiksi vaan muuten vain.) Sillä häävalssilevyllä, miltä laulun kuuntelimme, se oli laulettu kovin pehmeästi ja lähes kuiskaten. Hyvänen aika! Kyllä Kulkurinvalssi pitää vetää komeasti ja reippaasti! Minun mielestäni...    
 
  Miekkamieheni oli viikonlopun mittaan vähän väliä,  automatkat, saunareissut ja melkeinpä muutenkin koko ajan, kovin mietteliäs. Aina kun kysyin, että mitä sä oikein mietit, oli vastaus että "kakunkoristetta", "hääjuttuja", "kakunkoristetta", "kakkua", "koristetta", "kakunkoristetta"... Tällä kertaa se en siis ollut (vain) minä, jonka ajatukset askartelivat alituisesti hääasioiden parissa! Kakunkoristeen ja mahdollisesti myös omien kuohuviinilasien hommaaminen onkin nyt sitten urakkana ihan lähiaikoina... (laseja emme kyllä olleet ajatelleet hankkia, mutta nyt taisi löytyä sellaisia että voiko tässä muutakaan...  )
 
Muuten tämän viikon ohjelmaan kuuluu ainakin seurakunnassa käynti (ne esteettömyysasiat on viimein hoidettava!) sekä palaveri juhlapaikassa. Lisäksi muuta suunnitteluhommaa sen mukaan kuin ehditään...  
 
 
 
 
 
 

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

neitonen
Rouva
Konkari




neitonen ja pehmomassu 19.7.2003

   
Viestejä: 537

Kyllä se häiden miettiminenkin on ihan oikeaa "tekemistä"!   Ja hyvin suunniteltu...
 
Minkälaisiin kuohuviinilaseihin olette päätymässä? Meille oli itsestään selvää, että tilaamme keraamikolta kuohuviini"lasit". Ainakin morsiusparin maljat erottuvat.  

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Hei Neitonen, kiva "nähdä" taas!
 
Kyllä kyllä, suunnittelu on suuri osa tätä proj- (meinasin sanoa projektia, mutta otan takaisin, koska inhoan koko sanaa, eli : ) urakkaa. Sitten kun vielä ehdittäisiin toteuttamaan kaikki...
 
Kuohuviinilasit sitten... vaihtoehtoja onkin yllättäen valtavasti! Itse menin pari kuukautta sitten ihastumaan aivan upeisiin "hopeapikareihin"; sellaisiin massiivisiin, keskiaikaisia gobletteja muistuttaviin maljoihin... Hintakin oli hieno eivätkä nuo noin jälkikäyttöä ajatellen meidän asuntoomme ihan istuisi (ainakaan ennen kuin voitetaan lotossa ja Miekkamies pääsee rakentamaan sitä kivilinnaa, josta haaveksii...   Pitäisiköhän muuten välillä tarkistaakin se lottorivi...). Keraamisia pikareita ehdin myös jossain ihailla... Mutta kakunkoristeita haeskellessaan (tietenkin pitäisi löytää neito ja ritari, mutta katsotaan kuinka käy) tuo urhoni törmäsi sitten jos jonkinlaisiin kuohuviinilaseihin. Niissä on ikään kuin lasin jalkana patsas, joka sitten esittää vaikkapa juuri miekkamiestä tai neitoa. Näistä löytyy kaikenlaisia pareja, esimerkiksi Arthur & Guinevere sekä Robin & Marian, joten niissä olisi kyllä sitten tätä "meidän juttua" jälleen. Sulho on nyt näistä laseista aivan innoissaan, eli varmaan vähitellen on nyt päätettävä mitkä niistä tilataan! Nuo edellämainitut parit ovatkin kyllä nousseet suosikeiksi...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   
Sukupuoli:
Viestejä: 271

Niin, tämä jäi sanomatta... Vaikka kuoret, joihin kutsut pakattiin, olivat ihan tavalliset valkoiset, niin postimerkeissä säilytettiin tyyli ja valittiin näitä:

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Joo, lasit ovat saaneet miekkamiehen puhkumaan suunnitteluintoa. Tässä pari vaihtoehtoamme liikeiden sivuilta. Koot pahasti isoja tälle palstalle, mutta korjaillaan myöhemmin:
 

 

 
Nuo ovat siis tämänhetkiset suosikit. Tosin tuo kokometallinen versio maksaa aika hurjasti, joka vie siltä pisteitä...

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

neitonen
Rouva
Konkari




neitonen ja pehmomassu 19.7.2003

   

Viestejä: 537

Lyhyestä virsi kaunis: UPEITA PIKAREITA!
 
-poistuu taka-alalle ja lupaa pyhästi, ettei ole vastaisuudessa ihan näin jatkuvasti kommentoimassa kaikkia ihania suunnitelmianne-

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Neitonen, kommentointi on toki täysin sallittua!
 
Voi, kuinka aamulla olisi tehnyt mieli vain käpertyä Hukan kainaloon ja jatkaa unia... vaan pakko oli herätä. Kun hiivin sitten myöhemmin sulhoa herättämään, se ovelus teeskenteli nukkuvaa, minä menin lankaan, möngin peittomytyn päälle ihmettelemään, että kuinka sikeästi se oikein nukkuu, ja samassa jouduin kaapatuksi takaisin lämpimään, pehmeään sänkyyn. Peiton alla lymyten suunnittelimme sitä, kuinka tänään menisimme ja täyttäisimme ne viralliset paperit! Matka seurakunnan toimistoon tehtiin pimeässä ja sateisessa aamussa saman sateenvarjon alle piiloutuneina. Eikä todettu meitä esteettömiksi - vielä. Sulho kun on aikeissa vaihtaa sukunimensä vielä ennen avioitumista, eli meille tulee aivan oma, uusi nimi! (Ja ei, se ei ole Miekkamies, vaikka se hauskaa olisi ollutkin... silloin olisin alkanut esittäytyä tyyliin "sen ja sen se ja se" eli "sukunimen etunimi" eli Miekkamiehen "prinsessa", jolloin kaikille olisi heti ollut selvää kenelle kuulun... Lisäksi minua huvitti ajatus siitä, että jos joku sitten kutsuisi meitä perheenä sukunimeltä, voisivat he todeta vaikkapa että "sieltä ne Miekkamiehet tulevat!". No joo... sarjassamme halvat huvit... Ihan näin leikiksi ei kuitenkaan viitsi sukunimiasiaa laittaa...) Joka tapauksessa siis esteettömyyspaperit on parasta täyttää vasta sitten, kun tuo sulhon uusi sukunimi tulee voimaan. Täytyy nyt yrittää muistaa tehdä se sitten heti, että varmasti ehtii...
 
Kaasokin oli ehtinyt pohdiskella asioita ja esitti ideoitaan sekä ohjelmaan että hääautoon liittyen. Erittäin hyviä ajatuksia!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Hmm... Nyt näyttää miekkamieheltä loppuvan suunnittelu, kun pikarit ja ilmeisesti kakkukoristekin on löytynyt. Päädyimme lopulta kyselemään valmistajalta noita arthur&guinevere-pikareita ja tutkiessani heidän kotisivujaan löysin vielä samaan teemaan sopivan kakkukoristeenkin!
 
Tässä kotisivut, joilta löytyy paljon upeata tavaraa:
http://www.fellowshipfoundry.com/
 
Olimme alkujaan pohtineet roolipelifigureiden etsimistä ja niiden maalaamista kakkukoristeiksi, koska valmiita kakkukoristeita haluamallamme teemalla ei löytynyt. Mutta nyt siis löytyi ja suuri etsintäretkeni figureiden löytämiseksi tuli ilmeisesti päätökseensä!
 
Vielä pitää toki selvittää toimitusajat ja -ehdot, mutta luulisi 2 kuukautta olevan riittävä aika hitaimmallekin postille...
 
Nyt pitää sitten keksiä jokin uusi aihe, mistä voin innostua näinkin tajuttomasti suunnittelemaan... Yksi olisi toki jonkinlaisen keskiaikaisteemaisen taulun hankkiminen juhlapaikalle, mikäli sinne saa sellaisen seinälle ripustaa... Ei taida olla todennäköistä kylläkään...

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Viiveli79
Naikkari
V.I.P




tahdomme Turussa 12.6.2004

   

Sukupuoli:
Viestejä: 1166

Heippa!!
Tulin kurkkimaan teijän päiväkirjaa ja minusta on aivan ihana idea pitää päivistä yhdessä . Minun sulhoni ei vaan todellakaan ole päiväkirjatyyppiä, mutta kyllä hän auttaa minua esim. sinne laitettavien kuvien kanssa . Täytyy sanoa, että teillä on hyvä "onnennumero", me nimittäin ollaan alatteu seurustelemaan 9.9.1995, joten samaa numeroa "ihaillaan" ku tekin.  
 
Viiveli

Viivelin hääpäiväkirjaan

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Viiveli, kiva kun vierailit!
 
Minä myös tarvitsin ensin sulhon näyttämään kuinka nuo kuvat laitetaan, mutta ei se niin monimutkaista sitten ollutkaan (tosin en osaa niitä ihmeemmin asetella, muutella kokoja tai muuta sellaista). Hiukan varovasti aikanaan sulholle tätä päiväkirjan kirjoittamista ehdottelin, mutta ilokseni hän innostui ajatuksesta heti! Ei tarvinnut yhtään houkutella...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Uhhuh, vaikka tämä hääpuuhailu niin kivaa onkin, niin tänään meinasi kyllä tulla vähän tätäkin ilmettä: Aika hyvin siltä onkin tähän asti vältytty...
 
Sain tuossa tietää, että juhlapaikassa, jonne olimme huomiseksi sopineet tapaamisen, onkin juuri silloin jokin kokous ja emme sitten pääse itse juhlatilaan lainkaan. Eihän se sinänsä nyt niin vaarallista ole; olemme tuon tilan jo kertaalleen nähneet ja ehtinemme sitä vielä käydä myöhemminkin katsomassa (tosin näistä asioista vastaava ihminen jää lomalle, mutta onhan hommien siitä huolimatta kesänkin aikana hoiduttava, onhan? Nyt tarvitsisin tähän sellaisen todella hätääntyneen ilmeen...). Niinkään asiassa ei nyppinyt se, että meidän kanssa sovittiin tapaaminen juuri silloin kun tuo tila on varattuna emmekä siis pääse sitä katsomaan ja suunnittelemaan (ja joudumme ajelemaan paikalle toisen kerran) vaan se, että meille ei varmaankaan olisi ilmoitettu asiasta mitään etukäteen - nyt sain siis tiedon paikassa kesätöissä häärivältä kaasolta, joka oli sattumalta huomannut asian varauskirjasta. Itse kaaso oli tuosta asiasta sekä siitä, että juhlasalivalinnastamme oli tullut jotain sanomista (luonnollisesti valitsisimme käytössämme olevista neljästä salista suurimman ja valoisimman huoneen ruokasaliksi, sinne sentään mahtuvat kaikki) sen verran hermostunut, että ehdotti jo juhlapaikan vaihtoakin! Hermostuneisuus hiipi sitten puhelinlankoja (jaa, mitähän  lankoja...  ) pitkin minunkin kimppuuni ja aikani asiaa Miekkamiehelleni valitettuani olinkin sitten jo ihan . Äh, eihän tämän näin pitäisi mennä... Onneksi mies pysyi taas tyynenä ja järkkymättömänä ja rauhoitteli minuakin. Huomenna menemme kuitenkin sinne käymään, pääsemmepä ainakin tapaamaan asioista vastaavat ihmiset, käynnistämään tajoilua koskevat suunnitelmat ja kyselemään ne loput pari tusinaa asiaa mitä nyt tähän mennessä on mieleen tullut. Katsotaan sitten, miltä vaikuttaa...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Palaveri juhlapaikalla on pidetty! Onnistui hienosti!
 
Tulevaan ruokasaliimme emme tosiaan päässeet kuin hiukan ovelta kurkkaamaan, mutta ei haittaa; sellainen se on kuin muistimmekin.
 
Muuten asiat sujuivat hyvin: paikka oli näin kesällä kivemman näköinen kuin sinä räntäsateisena iltapäivänä, jolloin sen viimeksi näimme. Kartano tosiaan sijaitsee puutarhaoppilaitoksen mailla, joten ympärillä on paitsi kartanon vanhaa lehtipuustoa myös paljon monenlaisia pensaita ja kukkia. Varsin vihreää ja rehevää. Tapaamamme ihmiset olivat mukavia ja avuliaita; kaikkiin "mahtaisikohan tämmöinen onnistua?"-kysymyksiimme saimme myöntäviä vastauksia ja muutenkin vaikutti siltä, että kaikki järjestyy toivomallamme tavalla.  
 
Suunnittelimme siinä jo vähän juhlan kulkua ja mm. onnittelujen vastaanottopaikkaa. Sen voisi hyvin tehdä ulkonakin, jos vain on kaunis ilma, mutta toisaalta kartanon suuri ja valoisa lasikuisti (korkeat seinät lähes kauttaaltaan pikkuristikkoista lasi-ikkunaa) sopisi myös siihen hienosti. Katsotaan...  
 
Valssauspaikkaa kaavailtiin aulaan ja noutopöytää ruokasalin viereiseen saliin. Saleja rakennuksessa on neljä: sininen, tumman keltainen, vaaleankeltainen ja vihreä. Vihreä sattuu olemaan suurin ja valoisimman oloinen ja kun se on vielä ainoa, josta on edes hiukkasen näkymää ohi lipuvalle virralle, oli se meistä loogisin vaihtoehto "pääsaliksi". Harmi vain, että juuri siitä on tehty kokoustila joten kalustus on sen mukainen. Olimmekin suunnitelleet, että jos saisimme sinne ne vihreät matot, mitä jostakin noista muista saleista löytyy, pöydiksi myös muista saleista tyylihuonekalutyyppiset pyöreät pöydät ja tuoleiksi vihreillä päällysteillä varustetut tuolit, niin sillä saataisiin edes hiukan yhtenäistä ilmettä tuohon huoneeseen. Tämä kuulemma kyllä sopii, kunhan tulemme itse kantamaan kalusteet. Siinä siis sopivasti puuhaa häitä edeltävälle päivälle... No, on se sen arvoista! Koristelussa ajattelimme muutenkin käyttää paljon vihreää (ja luonnon-/kermanvalkoista ja mahdollisesti kultaa lisäksi, mutta tämä kyllä ehtii varmaan vielä muuttua pariinkin otteeseen ) joten senkin puolesta vihreä sali olisi luonnollinen valinta. Mahdollisiin omiin koristeisiin suhtauduttiin suopeasti (menipä Miekkamies vielä ylipuhumaan tädit antamaan luvan taulun ripustamiseen seinälle - kun vaan valitaan sopiva paikka, lyövät jopa naulan seinään! ) joten nyt vain koristeideoita pähkäilemään! Pöytiä tulee luultavasti vain neljä sekä meidän oma pöytä, joten pöytäkoristeita ei hirvittävästi tarvita. Kukkia tietenkin ja kynttilöitä, mutta millaisia... pitää miettiä. Hirvittävästi tekisi mieli etsiä pöytään takorautaisia kynttilänjalkoja (näin seppien suvusta kun tulen! ), mutta mistä niitä saisi - mökiltä löytyisi kyllä jonkin verran, mutta mahtaako olla tarpeeksi ja ovatko kaikki vähän erilaisia (ja haittaisiko se sitten...)... Yksi ongelma on sitten siinä, että valaisimet tuolla ovat sellaiset modernit harmaat "kromilamput" mitkä eivät mielestäni lainkaan sovi muuhun sisustukseen (tai muutenkaan pari-kolmesataa vuotta vanhaan kartanoon... ) ja verhot puolestaan ovat hyvin yksinkertaiset valkoiset, joissa on jotain pientä ruutukuviota (yksinkertaisuus ei ole pahasta, kaikkea muuta, mutta nämä ovat arkiset) eivätkä nekään oikein ole sopusoinnussa muun ympäristön kanssa. Verhoja ja lamppuja ei tietenkään voida ryhtyä vaihtamaan, mutta pitäisikö sitten keksiä niihin jotain jujua (vaikka vihreää nauhaa vetämään verhoja vähän sivuun) - vai antaako olla vain niin ei ainakaan kiinnitä niihin ylimääräistä huomiota? Tällaisina hetkinä todella kaipaan äidin apua näissä suunnitteluasioissa - äidillä oli niin tarkka silmä ja hyvä maku kaikissa tällaisissa jutuissa. Tästä puuhasta hän olisi varmasti innoissaan! Mutta ei nyt auta kuin toivoa että edes vähän äidin sisutusvaistoa olisi periytynyt minulle ja siskolle ja saataisiin jotain aikaan...  
 
No, taisin nyt innostua tästä koristeluasiasta... Mutta käynti paikanpäällä kyllä selvensi asioita ja antoi taas sellaisen olon, että nyt eteenpäin! Seuraavaksi varmaan ryhdymme suunnittelemaan tarkemmin tarjoilupuolta!

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Kristian
Uros
Vakkari




9. elokuuta juhliva

   

Sukupuoli:
Viestejä: 52

Nyt on sitten pikarit ja kakkukoristeet tilattu. Meinasi vielä käydä niin, ettei niitä olisi saatukaan. Kyseinen firma ei toimita tuotteita USA:n ulkopuolelle...  
 
Mutta onneksi löytyi ystävällinen tuttavaperhe siltä mantereelta, joka suostui tavaran välikädeksi. Tilaukseen menivät siis nuo ylläesitetyt Arthur ja Guinevere -pikarit, mutta punaisilla kivillä, sekä samantyylinen kakkukoriste, josta kuva tässä:
 

 
Valmistaja innostui niin Suomesta tulevasta tilauksesta, että laittoivat kuulemma kakkukoristeeseenkin pari punaista kiveä.. Ilmeisesti noissa kuvassa näkyvien vaaleiden tilalle...
 
Kävimme tosiaan siellä juhlapaikassamme keskustelemassa ja meille luvattiin, että taulunkin ripustaminen seinälle onnistuu... Nyt pitää päättää, että onko se jo olohuoneestamme löytyvä taulu:
 

 
vai hankimmeko täysin uuden:
 

 
Uuden art printin ostaminen ja kehystäminen olisi vain yhteiskustannuksiltaan jotain 100 euron luokkaa, joten asiaa on mietittävä. Ei viitsi kuitenkaan vetää tätä hommaa ihan yli, kun pikaritkin jo olivat aika kallis investointi...
 
Hauskahan sitä olisi kaikkea kivaa hankkia, mutta täytyy muistaa oma Laihialainen syntytaustansa ja elää sen mukaan!  

Mies, joka toivoo, ettei hääpäivä enää muutu...

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Haa, Miekkamies on taas ollut suunnittelupuuhissa!  
 
Niin, kaikkea kivaa olisi kiva hankkia! Nyt tuolla juhlapaikan vihreässä salissa ei ole seinillä yhtään mitään, ja Miekkamieheni sitten keksikin, että jospa sinne voisi viedä jonkin ihan oman kuvan... Olisihan se hauskaa. (Toisaalta juuri seinien paljaus vaikutti osaltaan salivalintaamme: sinisessä salissa oli muotokuvat varmaan joistakin kartanon vanhoista isännistä ja emännistä ja kovin olivat tuimailmeiset ja tummapukuiset nuo vanha herra ja rouva. Johan olisi voinut pelottaa istua niin ankarakatseisten kuvien näköpiirissä... )
 
Eilisestä lähtien ovat sitten tarjoiluasiat pyörineet mielessä, joskaan mitään menuehdotusta ei vielä olla laadittu. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla kauhean vaikeaa, kun lähtökohdat ovat tiedossa, eli: Ensin olimme aikeissa suunnitella pelkän kylmän noutopöydän; salaatteja ja kaikenlaista pientä suolaista. Se nyt johtui vain siitä, että minä olen ihan heikkona kaikkiin pikkuherkkuihin; piirakoihin, pasteijoihin, voileipäkakkuihin ja varsinkin erilaisiin juustojuttuihin. Nyt aloimme kuitenkin ajatella, että ehkä sittenkin pitäisi olla varsinaista pääruokaa, kun suurin osa vieraita tulee pitkän matkan päästä ja vaikka vieraat söisivätkin päivällä, niin varmaan kuitenkin jättävät tilaa juhlaruokailulle. Minähän söisin taatusti enemmän kaikkia pikkuruokia kuin "oikeaa" ruokaa, mutta varmasti kaikki eivät ole samanlaisia... (eikä olisi kovin viehättävä, joskin taatusti hauska näky, jos morsiamen puvun nappirivistöstä alkaisivat napit singahdella irti ja ympäri juhlatilaa neidon mässäiltyä "vähän" liikaa...)
 
Joten sitten vain ihmettelemään, mitä pääruoka voisi olla. Minä en syö punaista lihaa ja kanaakin vain hätätapauksessa (kaloja ja merenmönkiäisiä en kyllä jättäisi rauhaan mistään hinnasta); kaaso ei myöskään syö lihaa ja sulhokin valitsee mieluummin kalaa tai kanaa. Lisäksi vieraiden joukossa on ainakin kaksi kasvissyöjää. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tekisimme vähän yllättävän (mutta minulta, kalastajan tyttärentyttäreltä aika arvattavan ) vedon ja ottaisimmekin kalaa! Vieraat tunnemme melkein kaikki hyvin, eikä joukossa taida olla sellaisia, jotka eivät kalaa söisi. Varmistaa toki täytyy vielä. Kasvissyöjät (ja muut erikoisruokavalioiset) huomioidaan tietenkin ja täytyy varmaan muutama "lihallinen" vaihtoehtokin ainakin alkuruokien puolella olla. Samoin kuin sitten jotain lapsille sopivaa... Lapsivieraita ei kyllä ole kuin kolme, yksi kolmevuotias ja kaksi puolitoistavuotiasta emmekä edes tiedä mitä sen ikäiset syövät... Lihapullia ehdotettiin juhlapaikalla kun asia tuli puheeksi ja kai se on varma valinta... jos niitä ottaisi niin että riittäisi sitten lihansyöjillekin... Mietitään, mietitään...
 
Sulho on jo ajat sitten päättänyt, että kahvin kanssa tarjotaan hyvää, vanhaa tummaa rommia (ja vaihtoehdoksi minä vaadin kyllä likööriä ). Toinen tärkeä asia on kakku... Tunnustan, että olen ihan hirveä kakkufriikki, syön mutta myös teen niitä kovin mielelläni, etenkin erilaisia juusto- ja moussekakkuja (niinpä - rinsessan Kokeileva Keittiö, missä lopputulos on tekijällekin aina yllätys...). Jotenkin perinteinen mansikkakermakakku ei tuntunut ihan meidän kakulta - hyväähän sekin toki on, mutta silti... Juhlapaikan keittiöstä ehdottivat sitten suklaamoussekakkua ja se kyllä kuulostaa ihan hyvältä. (En kyllä vieläkään tajua, onko tuon kielen ulospullahduksen tarkoitus kuvata huultenlipomista "nam nam slurps" vai uuvahdusta "lääh puuh blääh" )
 
Mutta näistä siis lähdetään...
 
Jotta päivän työt eivät olisi jääneet ainoastaan ajatustyön asteelle, otin ja varasin ajat koekampaukseen ja meikkiin (iso urakka, inhoan kaikkia ajanvarauksia ja soitteluja...)! Menen nyt ainakin ajoissa, reipas kuukausi ennen häitä, enkä vielä kyllä ole keksinyt mitä "toivoisin". Kampaaja kyllä lupasi, että suunnitellaan sitten vielä yhdessä...
 
Huomenissa lähdetään ajelemaan Hukan kotipuoleen Pohjanmaalle visiitille ja rippijuhliin. Viikonloppuna ei siis jää paljoa aikaa hääasioille, mutta olen kyllä aika varma siitä, että matkat menevät suunnitelmia punottaessa...

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Taas meni viikonloppu vauhdilla ja nyt pitäisi päästä jälleen kiinni hääsuunnitelmiin. Ties mistä johtuu tämä laiskotusolo, mutta eiköhän tästä taas vauhtiin päästä. Sisko-kaason kanssa sovittiin jo jokin aika sitten, että viimeistään juhannuksena pidetään suunnittelupalaveria mökillä. Juhannukseen se tosiaan sitten jääkin...
 
Viikonlopun mittaan kuitenkin muutama vieras varmisti tulonsa, joten meitä alkaa varmaan olla koossa sellainen kymmenisen hengen joukko! Alustavaa istumajärjestystäkin yritimme kaavailla, mutta yritykseksi se toistaiseksi jäi. Asioihin, joita ei ole tarvinnut edes miettiä, on kuulunut se, että meille kahdelle tulee oma pöytä. Vieraita varten raahataan saliin 4-5 pyöreää pöytää ja niihin pitäisi saada väki soviteltua. En kyllä tiedä mitä etiketti tällaisista pöydistä, tai siis niihin ryhmittelystä, sanoo, mutta taidamme tehdä omalla tavallamme. Esimerkiksi vanhempien pöytää ei kuitenkaan voitaisi laittaa, kun sulhon vanhemmat ovat eronneet, molemmilla on uudet kumppanit, eivätkä kaikki suinkaan viihtyisi saman pöydän ympärillä... Mielellään sijoitamme jo keskenään tuttuja ihmisiä samoihin pöytiin niin juteltavaa varmasti riittää, mutta tässäkin on tietenkin tehtävä joitain kompromisseja. Lopulta päädyttiin siihen, että istumajärjestystä ei kannatakaan suunnitella ennen kuin tiedetään keitä tulee paikalle ja keitä ei.
 
Tilanneraportti myös tästä "kyllä kai minäkin kun kerran kaikki muutkin"-asiasta, eli hääpukuun mahduttautumista ajatellen tapahtuvasta keventämisestä. Tai keventymisestä, miten sen nyt sitten ottaa. Koska minähän en laihduta, ehen... Eihän meillä ole edes vaakaa... mutta suloinen (ja tämän mittauksen jälkeen aivan erityisen suloinen ja ihana!) vaaleanpunainen mittanauhani näytti 2 cm:n kaventumista! Olin jo luopunut toivosta, mutta nythän tässä mennään jo kokolailla siinä, minne olin ihan vaivihkaa ja varovasti hiukkasen toivonut pääseväni. Nooh, viikonlopun rippijuhlan kakkutarjoilut ja "matkaeväinä" nautitut jäätelöt ja lakut varmasti pilasivat sen ilon - en uskalla katsoa! Jospa vain kuvittelisin tuon perjantaisen olotilan pysyväksi...
 
Tällä viikolla on sitten ainakin otettava selvää juhlapaikan majoitusmahdollisuuksista (tämä jäi vähän viimetippaan, myönnetään) ja jospa sitten menu-asioiden kanssa päästäisiin vähän eteenpäin. Tai sitten jossakin muussa... Nyt tuntuu, että pää on aivan sekaisin kaikesta siitä, mitä pitäisi tehdä/miettiä/päättää/valita ja kun asioita on oikein monta, ei vain osaa tarttua niistä mihinkään... Täytynee taasen laatia toimintasuunnitelma tuon meistä järjestelmällisemmän puoliskon kanssa niin edetään sitten vaikka askel (tai asia) kerrallaan.

"That's what marriage is good for; it makes a sacrament out of things ye'd otherwise have to confess."
- Jamie Fraser
(D. Gabaldon, 1991)

Brija
Rouva
Konkari




9.8.2003

   

Sukupuoli:
Viestejä: 271

Kyllä voi ihmisparalla olla ongelma! Yksi mahdollisesti - ja toivottavasti - tulevista vieraistamme oli soittanut minulle viikonloppuna ja jättänyt viestin, jossa lupasi soittaa uudelleen. Varmaan oli ilmoittautumisasiat mielessä, koska emme muuten koskaan toisillemme soittele. Nyt pohdin, että kuuluuko minun soittaa takaisin vaikka hän nimenomaan sanoi soittavansa uudestaan. En halua vaikuttaa ynseältä ja olla "palauttamatta puhelua", toisaalta en myöskään kehtaisi soitella perään kun on näin selvää mitä asia koskee. Niin... taidan olla sitä lajia... sellainen, että jos ongelmia ei ole, niin kyllä niitä keksitään!
 
Mistä tulikin mieleeni (ja tässä mistä ei viittaa edelliseen vaan on sellainen kysyvä, ja varsinkin ihmettelevä miksi) joskus jostain kirjasta lukemani lorunpätkät, jotka alkoivat että "Marry in..." ja sitten lueteltiin uskomuksia erivärisistä hääpuvuista. Sitten oli tietysti ihan "pakko" saada selville, että miten ne jutut menikään ja löytyihän näitä vanhan kansan viisauksia:  
 
Marry in white, you've chosen him right.
Marry in blue, your love will be true.
Marry in pearl, you'll live in a whirl.
Marry in brown, you'll live out of town.
Marry in red, you'd be better off dead.
Marry in yellow, you're in love with the fellow.
Marry in green, you love being seen.
Marry in pink, your family will link!
(http://www.weddingflowersandmore.com/wedding-folklore.htm)
 
Marry in white, you will do all right,  
Marry in blue, your man will be true,  
Marry in brown, live in town,  
Marry in green, ashamed to be seen,  
Marry in red, soon be dead,  
Marry in black, better turn back,  
Marry in yellow, got the wrong fellow,  
Marry in gray, be sad someday.
(http://allsands.com/History/oldwivestales_avv_gn.htm)
 
Kovin vakavasti näitä ei kannata ottaa, koska variaatioita löytyy jos jonkinlaisia, mm. seuraavat:
 
- Marry in grey, travel away
- Marry in grey and live far away
 
- Marry in pink, your spirits will sink
 
- Marry in yellow, ashamed of the fellow
 
- Marry in blue and always be true  
 
(http://www.irishweddings.ie/weddingsentiments.html ja http://www.iol.ie/~dromore/folk/sayings.htm)
 
Näin... oikeasti pitäisi nyt kyllä tehdä tutkimusta ihan muista asioista...