Susimetsä

Ulla ja Marko

Miksi rakuunat?

Kun aloimme suunnitella 30-vuotiseen sotaan sijoittuvaa romaania, emme heti alussa tienneet, että keskushahmot olisivat nimenomaan rakuunoita. Mielessämme kävivät luonnollisesti hakkapeliitat, nuo suomalaisille niin tutut ratsuväkisotilaat, joita maastamme lähti useistakin ratsutilapitäjistä kuningas Kustaa II Aadolfin armeijaan. Samoin mietimme muskettisotureita, joilla Alexandre Dumas’n Kolmen muskettisoturin ansiosta on romanttisten seikkailijoiden maine. Kun kuitenkin pohdimme tarkemmin sitä, millaisia tarinoita halusimme kertoa, olivat rakuunat lopulta paras vaihtoehto.

Muskettisoturit jouduimme hylkäämään heti alussa: Dumas’n kuuluisiksi tekemät hahmot kuuluivat erikoisyksikköön, Ranskan kuninkaan muskettisotureihin. Tällaisia yksiköitä ei Ruotsin armeijassa ollut, ja Ranskassakin tavalliset muskettisoturit olivat rivisotilaita, jotka kantoivat musketteja ja piikkejä ja taistelivat verisillä taistelukentillä kenties kaikkein haavoittuvimmassa roolissa. Heitä ei lähetetty erikoistehtäville, vaan he olivat sitä raadollisinta tykinruokaa, mitä kuvitella saattaa. Olisimme siis joutuneet seuraamaan hahmoja, jotka ovat osa suurempaa massaa ja joilla ei ollut omaa päätösvaltaa. Sama rajoitus koskee luonnollisesti myös hakkapeliittoja eli suomalaista kevyttä ratsuväkeä.

Rakuunat puolestaan soivat meille tietynlaisen vapauden tarinoiden suunnittelussa. 1600-luvun rakuunat olivat käytännössä ratsain kulkevia muskettisotureita. He eivät taistelleet satulassa vaan laskeutuivat ratsailta taistelua varten, ja heidät rinnastettiin jalkaväkeen. Grimmelshausenin Simplicissimuksessa kirjoitetaan, että ”maailmassa ei ole olentoa joka näyttää enemmän musketööriltä kuin rakuuna, ja kun rakuuna putoaa hevosensa selästä, jaloilleen nousee musketööri”. Heidät varustettiin yleensä huonommilla hevosilla kuin varsinaiset ratsujoukot, ja heidän tehtäviään olivat esim. tiedustelu, ruoan hankinta, siltojen rakentaminen tai tuhoaminen ja muut toimet, jotka edesauttoivat armeijan liikkumista.

Jo tuo perustehtäväkuvaus antaa mielikuvitukselle enemmän tilaa ja tarinoiden mahdollisuudet laajenevat. Tämän lisäksi meitä innosti se, että Saksan kampanjan alussa monet rakuunakomppaniat toimivat vielä ns. vapaakomppanoina, eli yksittäisen kapteenin palkkaamina palkkasoturikomppanioina. Nämä kapteenit vastasivat suoraan sille henkilölle, joka maksoi heidän palkkansa. Siten yksittäisen kapteenin päätösvalta oli suurempi kuin isommissa yksiköissä, joissa rykmentin päällystö teki tärkeimmät päätökset.

Puolan kampanjan aikana Ruotsin joukoissa oli puolen tusinaa rakuunakomppaniaa ja Saksan kampanjassa muutaman ensimmäisen kuukauden ajan vain yksi, kapteeni Daniel de St. Andrén komennossa. 1630-luvun alkupuolella Kustaa II Aadolf alkoi yhdistää vapaakomppanioita rykmenteiksi tavoitteenaan yksinkertaistaa komentoketjua, eli delegoida yksittäisten komppanioiden komento rykmenttien päällystölle. Vuoden 1630 lopussa muodostettiin Taubadelin rakuunarykmentti, ja vuoden 1631 lopulla erikokoisia rakuunarykmenttejä oli jo seitsemän.

Kuninkaan rakuunat -sarjan ensimmäisessä osassa, Upseerin miekassa, nämä rykmenttien muodostamiset ovatkin juuri käynnissä, mutta vapaaherra Ulvhufvudin vapaakomppania saa edelleen palvella suoraan kuningasta. Tämä avaa meille kirjoittajina ja tarinankertojina monia mahdollisuuksia päähenkilöidemme seikkailuiksi, mutta toki valintaan liittyy myös haasteita: Rakuunat ottivat harvoin osaa suuriin kenttätaisteluihin, eikä heitä nähty esimerkiksi Breitenfeldissa 1631 tai Lützenissa 1632. Mikäli kirjasarjallamme riittää lukijoita ja tarina jatkuu noihin taisteluihin saakka, on meidän keksittävä keino saada sankarimme mukaan ratkaiseviin taisteluihin.

Kustaa II Aadolfin vaaranpaikat

Romaanimme Upseerin miekan markkinointiin liittyen Kustannusosakeyhtiö Otavan Facebook-sivulla pyöri muutaman viime päivän ajan leikkimielinen visa, jossa osallistujia pyydettiin arvaamaan tai tietämään, millaisiin vaaroihin 1600-luvulla elänyt Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf onnistui hankkiutumaan. Kysymys kuului seuraavasti:

Kustaa II Aadolf oli hyvä hankkiutumaan vaaroihin. Onnistuiko hän

a) haavoittumaan musketinkuulasta
b) miltei saamaan tykinkuulan niskaansa
c) putoamaan jäihin?

Source: Wikipedia (Public Domain)
Jacob Hoefnagel – Gustavus Adolphus

Suurin osa vastaajista valitsi vaihtoehdon B, mutta itseasiassa kaikki vastaukset ovat oikeita. Kustaa II Aadolf ansaitsi komentamiensa miesten uskollisuuden ja rakkauden tavallaan johtaa armeijaansa sen etulinjoissa eikä piilosta linjojen takaa. Niinpä hän onnistui sotakampanjoidensa aikana haavoittumaan useita kertoja tilanteissa, joihin hänen lähimmät upseerinsakaan eivät olisi häntä laskeneet, mikäli heillä olisi ollut valta asiasta päättää.

Musketinkuulista kuningas haavoittui useammankin kerran, mutta kaksi kuuluisinta tapausta ovat kenties haavoittumiset Danzigissa ja Dirschaussa. Danzigin piirityksessä 1627 kuninkaan joukot lähestyivät vihollista veneissä, mutta yön pimeydessä useat veneet ajautuivat harhaan tai juuttuivat hiekkasärkille. Kuningas sai vihollisen tulituksessa kuulan vatsaansa, ja kerrotaan hänen tuolloin käyneen lähellä kuolemaa. Kuitenkin vain paria kuukautta myöhemmin hän haavoittui uudelleen Dirschaussa, missä vihollisen tarkka-ampuja osui häntä kaulan juureen ja käsivarteen. Nykytiedon mukaan kaulan juureen uponnutta kuulaa ei saatu koskaan poistettua, ja ihon alla painava kuula esti kuningasta käyttämästä haarniskaa tulevissa taisteluissa.

Tykinkuulatkin uhkasivat kuninkaan henkeä joitain kertoja. Kerrotaan, että Riian piirityksessä 1629 Kustaa II Aadolf valitsi paikkoja piiritysjoukoilleen, kun tykinkuula iskeytyi hiekkakumpuun, jolla hän oli juuri hetkeä aiemmin ollut. Saman piirityksen aikana tykinkuula läpäisi kuninkaan komentoteltan tämän ollessa teltassaan. Ingolstadtin piirityksessä vuoden 1632 keväällä kuninkaan hengenlähtö oli tätäkin lähempänä: Kustaa II Aadolf tarkkaili vihollisen asemia Tonavan rannalla, kun tykinkuula iski hänen hevosensa kylkeen hipoen kuninkaan jalkaa. Iskun voimasta hevonen ja kuningas paiskautuivat maahan. Kuninkaan seurassa olleet upseerit uskoivat tämän jo kuolleen, kun Kustaa II Aadolf nousikin jaloilleen veren ja mullan tahrimana mutta vahingoittumattomana. Huonompionnisen hevosen jäännökset ovat edelleen esillä Ingolstadtin kaupunginmuseossa (kuva löytyy museon verkkosivuilta).

Viimeinen vaihtoehto, eli jäihin putoaminen, oli koitua Kustaa Aadolfin kohtaloksi vain vuosi sen jälkeen, kun hän oli perinyt valtakunnan kruunun: 1612 Vittsjön taistelussa Ruotsin ja Tanskan välillä. Kuningas ja hänen seurueensa joutuivat pakenemaan tanskalaisten hyökkäystä jään yli, sillä joen ylittävä silta oli tanskalaisten hallussa. Jää petti kuninkaan ja tämän hevosen alta, mutta seurueeseen kuuluneet ratsumiehet saivat Kustaa Aadolfin pelastettua (hevoselle kävi jälleen kehnommin). Jää petti kuninkaan alla myös Demminin piirityksessä – mutta tästä tapauksesta kerromme enemmän Kuninkaan rakuunat -sarjan ensimmäisessä osassa ja sen jälkisanoissa.

Otavan Kirjallinen ilta 5.9.2018

Otavan Kirjallinen iltaOtava kutsui meidät Helsingin Musiikkitalolle esittelemään Kuninkaan rakuunoita Kirjalliseen iltaan keskiviikkona 5.9.2018. Paikalle oli kirjailijoiden lisäksi kutsuttu kirjastojen ja kirjakauppojen henkilökuntaa tutustumaan syksyn kirjatarjontaan. Kirjailijoita haastateltiin heidät teoksistaan ja työstään kirjojen parissa.

Oli toki jännittävää olla yleisössä ja kuulla monista mielenkiintoisista uutuuksista ja eri kirjailijoiden näkemyksistä työstään, mutta eniten tietenkin jännitti oma vuoromme. Kustannustoimittajamme Aleksi Pöyry kutsui lavalle sekä meidät että tietokirjailija Mirkka Lappalaisen ja haastatteli meitä siitä, mikä 1600-luvussa innostaa meitä kirjoittajina. Tähän voisi tietysti antaa pitkänkin vastauksen, sillä ajanjakso oli suurten mullistusten aikaa niin tieteissä, uskonasioissOtavan Kirjallinen iltaa kuin koulutuksessakin ja muistetaan myös negatiivisemmassa mielessä Eurooppaa runnelleen 30-vuotisen sodan vuoksi. Tällaiset kriisit tarjoavat herkullisen kehyksen fiktiolle, sillä murrosvaiheissa tapahtuu paljon niin fyysisessä todellisuudessa kuin ihmisten ajattelussa ja maailmankuvassakin. Romaanimme näkökulmasta on tässä yhteydessä myös nostettava esiin Alexandre Dumas ja hänen teoksensa Kolme muskettisoturia, joka maalaa aikakaudesta varsin seikkailullisen ja elämäniloisen kuvan. Tarinallisen tasapainon löytäminen historiallisen kuvauksen ja seikkailullisuuden välillä onkin yksi meitä kiehtovista alueista.

Ohessa kaksi kuvaa tilaisuudesta. Kuvaajana toimi 10-vuotias tyttäremme, joten taiteelliset ratkaisut ovat jossain määrin moderneja.  🙂

Kuninkaan Rakuunat kirjakaupoissa

Esikoisteoksemme Kuninkaan rakuunat – Upseerin miekka ilmestyi viime viikolla ja se löysi pian tiensä kirjakauppoihin eri puolille Suomea. Alla pieni kooste Facebook-sivullemme lähetetyistä kuvista. Kuvat saa suuremmiksi oikean yläkulman nuolesta.

Helsingin Kampin Suomalainen kirjakauppa

Helsingin Kampin Suomalainen kirjakauppa

kuva: Anni Honka

Helsingin Akateeminen kirjakauppa

Helsingin Akateeminen kirjakauppa

kuva: Anni Honka

Helsingin Aleksi 23 Suomalainen kirjakauppa

Helsingin Aleksi 23 Suomalainen kirjakauppa

kuva: Anni Honka

Hameenlinnan Suomalainen kirjakauppa

Hameenlinnan Suomalainen kirjakauppa

kuva: Minna Lehtinen

Vantaan Myyrmaen Suomalainen kirjakauppa

Vantaan Myyrmaen Suomalainen kirjakauppa

kuva: Mika Puukko

Mikkelin Stellan Suomalainen kirjakauppa

Mikkelin Stellan Suomalainen kirjakauppa

kuva: Eeva Saarinen

Lahden Suomalainen kirjakauppa

Lahden Suomalainen kirjakauppa

Kuva: Eeva Saarinen

Valkeakosken Kirjakeskus

Valkeakosken Kirjakeskus

kuva: Marko Susimetsä

Akateeminen kirjakauppa, Tapiola, Espoo

Akateeminen kirjakauppa, Tapiola, Espoo

kuva: Eeva Saarinen

Suomalainen kirjakauppa, Tampere, Ratina

Suomalainen kirjakauppa, Tampere, Ratina

kuva: Karita Pohjonen

Info, Kauhajoki

Info, Kauhajoki

kuva: Minna Lehtinen

 

Upseerin miekka suoraan painosta

Tämä on se paras hetki: kun posti toimittaa ovelle paketin, avaat sen jännityksestä tärisevin sormin ja otat käteesi virallisen kovakantisen painoksen esikoisteoksestasi. Matka tähän hetkeen tuntuu nyt yllättävän lyhyeltä, vaikka viime vuonna näihin aikoihin vaikuttikin siltä, että vuoden 2018 syksy oli kovin kaukana.

Hämeen Sanomien haastattelu

Hämeen Sanomat haastattelukuvaHämeen Sanomat otti meihin yhteyttä viikko sitten, ja tapasimme toimittajan ja kuvaajan Hämeen linnalla haastattelun merkeissä. Juttu ilmestyi nyt viikkoa myöhemmin mainioiden kuvien kera.

Juttu löytyy myös verkosta – voit lukea sen täällä.

Upseerin miekan ennakkokappale

Tänään posti toi meille jännittävän ja ilahduttavan paketin: ennakkokappaleen Upseerin miekasta! Tämä versio on tarkoitettu esittely- ja arviointikappaleeksi, ja sisäkannelta löytyy kustannustoimittajan terveiset, joita ei lopullisessa versiossa ole. Kovakantinen painos ilmestyy elokuussa samaan aikaan äänikirjan ja e-kirjan kanssa.

Vaikkei tämä vielä se lopullinen versio olekaan, on upea tunne, kun pääsee näkemään vuosien työn viimein painettuna ja kansissa. Vuoden 2015 keväästä tähän päivään on kuljettu pitkä mutta jännittävä polku.

Takakannessa on jopa itsensä Gustavus Adolphuksen signeeraus! 🙂

Tapaaminen Otavassa 6.4.

Viime perjantaina meillä oli upea kimara tapaamisia ja palavereita Otavan toimistolla Helsingissä. Ne koskivat Kuninkaan rakuunat -sarjan ensimmäisen osan lähestyvää julkaisua ja markkinointia sekä kustannustoimittajan kommentteja sarjan toisesta osasta.

Tapasimme ensin myynti- ja markkinointiosaston tiimin. Esittelyiden ohella tehtävämme oli kertoa kirjastamme ja sen tapahtumapaikoista, -ajasta ja hahmoista siten, että markkinointiosasto voisi päätellä, mille yleisöille ja kohderyhmille kirjaa kannattaa markkinoida. Erityisen kiinnostuneita tunnuttiin olevan siitä, että Kustaa II Aadolfin armeijaa seurasi suuri joukko vaimoja ja lapsia, joiden elämästä tarinassamme myös kerrotaan.

KirjasaalisTapaamisen jälkeen siirryimme lähikahvilaan tarkempaan keskusteluun markkinointijohtajan ja viestintäpäällikön kanssa. Saimme tietää paljon siitä, miten kirjoittamamme kaltaisia teoksia markkinoidaan ja mitä kaikkea se voi sisältää. Saimme myös kiitosta suunnitelmistamme blogin ja Facebook-sivumme suhteen. Keskustelun jälkeen kävimme Otavan omassa kirjakaupassa ja saimme mukaamme mukavan valikoiman Otavalta ilmestyneitä uusia kirjoja.

Aamupäivä oli hurahtanut nopeasti, ja siirryimme lounaalle kustannustoimittajamme ja kaunokirjallisuuspäällikön kanssa. Keskustelimme muun muassa Kuninkaan rakuunat -sarjan jatkosta, Suomen historiasta ja kirjallisuusalan ajankohtaisista tapahtumista. Lounaalta jatkoimme palaveriin kustannustoimittajamme toimistoon, missä käsittelimme ensimmäiseksi hänen palautteensa ja ehdotuksensa koskien Kuninkaan rakuunat -sarjan toista osaa. Kuten ensimmäisenkin osan kohdalla, palaute oli mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää – tässä tapauksessa kustannustoimittaja oli myös esilukijamme, joten nyt kuulimme ensimmäistä kertaa jonkun muun havaintoja tarinastamme. Täytyy sanoa, että palaute oli erittäin rohkaisevaa ja antoi hienoja vinkkejä tarinan kehittämiseksi. Käymme taas uudella innolla tarvittavien muutosten kimppuun.

Päivän viimeinen aihe oli Kuninkaan rakuunat: Upseerin miekka ja vedoksesta löytyneet kirjoitusvirheet sekä muut korjausta vaativat seikat. Näitäkin oli vielä jonkin verran – kaikista virheistä ei ole varmaankaan koskaan mahdollista päästä eroon. Kokonaisen kirjan laajuiseen tekstiin niitä kätkeytyy väistämättä. Toivomme kuitenkin, ettei niitä jäänyt kummittelemaan enää kovin monia. Saimme kuulla myös oikolukijan kommentit ja kiitokset mukaansatempaavasta tarinasta.

Päivä oli pitkä ja siihen sisältyi niin paljon keskustelua ja asiaa, että kotiin lähtiessämme olimme jo hieman pökerryksissä. Juhlistimme kuitenkin toista kustannussopimustamme ökyjäätelöin ja katsomalla hauskan historiallisen seikkailuelokuvan, ranskalaisen Fanfan la Tulipen (2003).

Vuosi kustannussopimuksesta

Vuosi sitten elimme jännittäviä aikoja! Olimme matkalla Helsinkiin ja kustannusosakeyhtiö Otavalle, jonne meidät oli kutsuttu keskustelemaan käsikirjoituksestamme. Tuolloin emme vielä tienneet mitä tuleman piti, ja jännitys oli kieltämättä korkealla. Hyvän tovin kuluttua kävelimme ulos ovesta käsittämättä oikein mitä oli tapahtunut. Olimme juuri allekirjoittaneet esikoisromaanimme kustannussopimuksen! Unelmasta oli tulossa totta.

Tästä on tosiaan kulunut nyt vuosi, ja hätäinen voisi jo ihmetellä, missä kirja viipyy. 🙂 Käsikirjoituksen kustantajalle lähetetystä versiosta on kuitenkin vielä pitkä matka lopulliseen teokseen, ja on ollut erinomainen asia, ettei tekstin viimeistelemisen kanssa ole tarvinnut kiirehtiä. Monenmoista vaihetta onkin käyty läpi tässä vuoden mittaan.

Lähdimme liikkeelle kustannustoimittajan suurempien linjojen toiveista, joiden mukaan tarinaa muokattiin. Nämä vaativat jonkin verran uudelleenkirjoittamista – aivan uusia kohtauksia, henkilöiden sijoittelua uusiin paikkoihin – mutta koska muutokset koituivat selkeästi tarinan ja hahmokuvauksen hyödyksi, oli niitä ilo tehdä. Oli myös mukava päästä kirjoittamaan uusia kohtauksia omien suosikkihahmojen näkökulmista! 😉 Näistä siirryttiin yhä pienempiin yksityiskohtiin, kunnes lopulta päädyttiin editointikommentteihin. Jos olimme ennen käsikirjoituksen lähettämistä lukeneet tekstimme läpi lukuisia kertoja, kertyi kierroksia vuoden mittaan vielä monta lisää. Viimeisenä vaiheena onkin ollut vedoksen lukeminen, josta kerroimme edellisessä blogitekstissämme.

Samaan aikaan kun tekstiä on muokattu, olemme käyneet kustantajan kanssa keskustelua kirjan kansikuvasta, kirjan nimestä, henkilöluettelosta ja monista muista asioista. Nimi, jolla alunperin käsikirjoitusta tarjosimme, päätyikin sarjan nimeksi ja ensimmäinen kirja sarjassa sai oman alaotsikon. Kansikuva on toki kustantajan valtakuntaa, mutta senkin suhteen saimme antaa vinkkejä ja ajatuksia prosessin aikana.

Vaikka Upseerin miekkaa on hiottu ahkerasti, on meille välillä tarjoutunut aikaa rakennella rakuunoillemme seuraavia seikkailuja. Välillä työn alla on ollut kolmekin eri käsikirjoitusta samaan aikaan, jokainen tietenkin aivan eri vaiheessa. Työ ei ole siis loppunut kesken, ja tunnustaa täytyy, että mielessämme vilahtelee jo ajatuksia siitä, miten tarina jatkuisi kolmannen osan jälkeen…

Taittovedos

Kuninkaan rakuunat: Upseerin miekkaTänään postin kuriiri toi meille tarkastettavaksi Kuninkaan rakuunoiden ensimmäisen osan käsikirjoituksen taittovedoksen. Tavoitteena on päästää päiviltä kaikki lyöntivirheet, joihin tässä vaiheessa on mahdollista vielä puuttua, ja muut pienet taittovaiheessa mahdollisesti mukaan tulleet ongelmat. Lukeminen sana kerrallaan on hi-das-ta, mutta tavoitteena on lukijalle paras mahdollinen lukukokemus! 🙂

Apunamme meillä on ehtymätön varasto suklaata ja tarkasti säännöstelty annostus rommia.

« Older posts

© 2018 Susimetsä
Title image: Carl Wahlbom / Nationalmuseum | Source: Wikipedia

Theme by Anders NorenUp ↑