Susimetsä

Ulla ja Marko

Author: Ulla Susimetsä (page 1 of 2)

Bandolieeri ja muita sanoja

Romaanimme Upseerin miekan markkinointiin liittyen Kustannusosakeyhtiö Otavan Facebook-sivulla pyöri muutaman viime päivän ajan arvonta, jossa osallistujia pyydettiin arvaamaan tai tietämään, mitä tarkoittaa sana bandolieeri. Vastausvaihtoehdoiksi annettiin seuraavat:

a) muskettisoturin olkavyö, jossa kannettiin ruutilatauksia
b) kaupungin muurien ulkopuolelle rakennettu linnoitustyyppi
c) hattupäinen henkilö

Suurin osa vastaajista valitsi vaihtoehdon A, eli oikean vastauksen. Upseerin miekan lopusta lukija löytää sanaston, jonne olemme keränneet romaanissa esiintyviä mahdollisesti lukijalle vieraita termejä. Sanastossa olemme kuvanneet sanaa bandolieeri seuraavasti:

Bandolieeri – muskettisoturin olkavyö, jolta roikkui nahkanyöreissä noin tusina kartussia ja esimerkiksi ruutimassi ja kuulapussi.

Vaihtoehdon B linnoitustyyppi – bastionilinnake – löytyy myös sanastosta, mutta kohdasta bastioni:

Bastioni – linnoituksen muuriin rakennettu, yleensä nuolenkärkimäinen, ulospäin suuntautuva osa, joka helpotti linnoituksen muurin puolustamista. Bastionilinnake oli esim. kaupungin muurien ulkopuolelle rakennettu linnake, jossa saattoi olla neljä tai useampi bastionia.

Nämä ja monia muita rakuunoidemme seikkailuihin liittyviä termejä löydät siis Upseerin miekan lopusta.

Hattupäistä henkilöä voi toki kuvailla monin sanoin, mutta pelkästään hattupäistä henkilöä tarkoittavaa termiä ei tietääksemme ole olemassa. 1600-luvulla hatun (tai jonkinlaisen päähineen) käyttö oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus; ihmiset eivät juuri näyttäytyneet julkisilla paikoilla ilman hattua, myssyä, hilkkaa tai muuta päähinettä.

Kolmikymmenvuotisen sodan alkamisesta 400 vuotta

Tänä vuonna tuli kuluneeksi neljäsataa vuotta kolmikymmenvuotisen sodan alkamisesta. Kuninkaan rakuunat -sarjamme seikkailuthan sijoittuvat sodan myöhempiin vaiheisiin – mutta kuinka kaikki oikein sai alkunsa?

Kolmikymmenvuotisen sodan katsotaan alkaneen toukokuun 23. päivä vuonna 1618 niin sanotusta Prahan defenestraatiosta. Kyseisen tapahtuman myötä syntyi tiettävästi myös sana ’defenestraatio’, joka muodostuu latinankielen de- (ulos jostain tai poispäin jostain) partikkelista ja fenestra-sanasta (ikkuna), ja tarkoittaa siis jonkun tai jonkin heittämistä ulos ikkunasta tai ikkuna-aukosta. Vuoden 1618 defenestraatio ei kuitenkaan ollut ensimmäinen laatuaan, vaan Prahassa oli harrastettu samaa toimintaa aiemminkin, vuonna 1419, jolloin temppu sytytti Hussilaissodat.

Kohtalokas ikkuna (kuva: Susimetsä)

Toukokuun 23. päivän defenestraatio oli seurausta protestanttien ja katolilaisten tulehtuneista väleistä. Vuonna 1555 solmittu Augsburgin uskonrauha oli sallinut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan eri kuningaskuntien ja ruhtinaskuntien vaaliruhtinaiden valita alaistensa uskonnon. Böömin kuningaskuntaa oli miltei koko 1500-luvun ajan hallinnut Habsburgin suku, ja vaaliruhtinaat olivat valinneet Böömin kuninkaita pitkään myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisareiksi. 1600-luvulle tultaessa viimeisimmät Habsburgilaiset kuninkaat olivat vapauttaneet Böömin eri alueet harjoittamaan haluamaansa uskontoa. Tämän johdosta Böömin kuningaskunta oli muodostunut pitkälti protestanttiseksi.

Väkivaltaisuudet protestanttien ja katolilaisten välillä kiihtyivät kuitenkin 1600-luvun alussa. Donauwörthin kaupungissa sen luterilainen hallinto kielsi katolilaisten omistusoikeudet. Se johti mellakkaan, jonka Baijerin ruhtinas Maksimillian murskasi valtaamalla kaupungin ja käännyttämällä sen väkivalloin katoliseksi. Samalla hän rikkoi Augsburgin uskonrauhan. Pian tämän jälkeen perustettiin protestanttien puolustusliitto ja Katolinen liiga, jotka alkoivat kamppailla keskenään uskontojen asemasta Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa.

Böömin viimeinen protestanttimyönteinen kuningas ja keisarikunnan keisari oli Matthias, jolla ei ollut omia perillisiä. Hän valitsi perijäkseen serkkunsa Ferdinandin ja teki tästä Böömin kuninkaan vuonna 1617.  Ferdinand oli jesuiittojen kouluttama ja erittäin katolismyönteinen. Vaikka hän ensin lupasi protestanteille jatkavansa edellisen kuninkaan suvaitsevaista politiikkaa, aloitti hän pian kampanjan protestantteja vastaan pakottamalla keisari Matthiaksen keskeyttämään protestanttisten kirkkojen rakentamisen kruunun mailla. Protestanttisten ylimysten vastustellessa hän siirsi nämä pois tärkeistä tehtävistä ja nimitti tilalle katolilaisia alaisiaan.

Vuonna 1618 toukokuun 23. päivän aamuna neljä katolilaista  ylimystä kokoontui Prahan linnan kokoushuoneeseen. Hetkeä myöhemmin paikalle saapuivat syrjäytetyt protestanttiset ylimykset kreivi Thurnin johtamina. Linnan ulkopuolelle oli kokoontunut suuri joukko heidän tukijoitaan ja osa seurasi ylimyksiä myös kokoustilaan. Protestanttien tarkoituksena oli selvittää, ketkä paikalla olevista katolilaisista ylimyksistä olivat vaikuttaneet keisarin käskyyn lopettaa protestanttisten seurakuntien kirkkojen rakentaminen. Katolilaiset pyysivät protestantteja odottamaan, kunnes he olivat keskustelleet johtajansa Adam von Waldsteinin kanssa, joka ei ollut sinä päivänä paikalla. Protestantit vaativat kuitenkin välitöntä vastausta. He poistivat huoneesta kaksi kunniallisina miehinä pitämäänsä katolilaista. Jäljelle jääneet kaksi ylimystä ja näiden sihteeri myönsivät tuokion kuluttua syyllisyytensä, jolloin protestantit heittivät heidät ulos kokoushuoneen ikkunasta. Miehet selvisivät hengissä yli 20 metrin pudotuksesta, ja jälkeenpäin väitettiin Pyhän Marian tai enkeleiden pelastaneen heidät kuolemalta. Protestanttien kiertokirjeet puolestaan kertoivat, että pelastuminen tapahtui ikkunan alla olleen lantakasan suosiollisella avustuksella. Ylimykset hakivat turvaa läheisestä Lobkovic-palatsista, ja sihteeri pakeni. Sihteeri aateloitiin muutamaa vuotta myöhemmin, ja Prahan tapahtumien kunniaksi hänen aatelisnimeensä tehtiin lisäys ”und Hohenfall” (kirjaimellisesti ’korkea pudotus’) – hänet tunnettiin siten nimellä Philipp Fabricius von Rosenfeld und Hohenfall.

Siltatorni (kuva: Susimetsä)

Välittömästi näiden tapahtumien jälkeen protestantit ja katolilaiset alkoivat kerätä liittolaisia ja valmistautua sotaan. Keisari Matthias kuoli 1619, ja kruunu siirtyi Ferdinandille (vaikka vaaliruhtinaat periaatteessa valitsivat keisarin, oli kruunu käytännössä periytynyt Böömin Habsburgilta toiselle 1400-luvulta lähtien). Protestantit syrjäyttivät hänet Böömin kuninkuudesta jo samana vuonna, ja osapuolien armeijat aloittivat manööverinsä. Kolmikymmenvuotisen sodan ensimmäinen varsinainen taistelu oli Valkeavuoren taistelu marraskuun kahdeksantena päivänä vuonna 1620, kun Ferdinand valloitti Böömin valtaistuimen takaisin itselleen. Taistelun jälkeen Prahaa ryösteltiin useiden viikkojen ajan ja 27 ylimystä ja kaupunkilaista mestattiin kaupungin torilla. Kaksitoista päätä iskettiin siltatornille (nyk. vanhankaupungin puoleisen sillansuun torni) rautapiikkeihin varoitukseksi.

Sota siis alkoi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan sisäisenä konfliktina katolilaisten ja protestanttien kesken, mutta myöhemmin siihen osallistuivat monet muutkin maat, kuten Tanska ja Ranska. Ruotsi liittyi sotaan vuonna 1630, ja rakuunoidemme seikkailut alkavat pian sen jälkeen Kuninkaan rakuunat – Upseerin miekka -kirjassa.

Otavan Kirjallinen ilta 5.9.2018

Otavan Kirjallinen iltaOtava kutsui meidät Helsingin Musiikkitalolle esittelemään Kuninkaan rakuunoita Kirjalliseen iltaan keskiviikkona 5.9.2018. Paikalle oli kirjailijoiden lisäksi kutsuttu kirjastojen ja kirjakauppojen henkilökuntaa tutustumaan syksyn kirjatarjontaan. Kirjailijoita haastateltiin heidät teoksistaan ja työstään kirjojen parissa.

Oli toki jännittävää olla yleisössä ja kuulla monista mielenkiintoisista uutuuksista ja eri kirjailijoiden näkemyksistä työstään, mutta eniten tietenkin jännitti oma vuoromme. Kustannustoimittajamme Aleksi Pöyry kutsui lavalle sekä meidät että tietokirjailija Mirkka Lappalaisen ja haastatteli meitä siitä, mikä 1600-luvussa innostaa meitä kirjoittajina. Tähän voisi tietysti antaa pitkänkin vastauksen, sillä ajanjakso oli suurten mullistusten aikaa niin tieteissä, uskonasioissOtavan Kirjallinen iltaa kuin koulutuksessakin ja muistetaan myös negatiivisemmassa mielessä Eurooppaa runnelleen 30-vuotisen sodan vuoksi. Tällaiset kriisit tarjoavat herkullisen kehyksen fiktiolle, sillä murrosvaiheissa tapahtuu paljon niin fyysisessä todellisuudessa kuin ihmisten ajattelussa ja maailmankuvassakin. Romaanimme näkökulmasta on tässä yhteydessä myös nostettava esiin Alexandre Dumas ja hänen teoksensa Kolme muskettisoturia, joka maalaa aikakaudesta varsin seikkailullisen ja elämäniloisen kuvan. Tarinallisen tasapainon löytäminen historiallisen kuvauksen ja seikkailullisuuden välillä onkin yksi meitä kiehtovista alueista.

Ohessa kaksi kuvaa tilaisuudesta. Kuvaajana toimi 10-vuotias tyttäremme, joten taiteelliset ratkaisut ovat jossain määrin moderneja.  🙂

Upseerin miekan ennakkokappale

Tänään posti toi meille jännittävän ja ilahduttavan paketin: ennakkokappaleen Upseerin miekasta! Tämä versio on tarkoitettu esittely- ja arviointikappaleeksi, ja sisäkannelta löytyy kustannustoimittajan terveiset, joita ei lopullisessa versiossa ole. Kovakantinen painos ilmestyy elokuussa samaan aikaan äänikirjan ja e-kirjan kanssa.

Vaikkei tämä vielä se lopullinen versio olekaan, on upea tunne, kun pääsee näkemään vuosien työn viimein painettuna ja kansissa. Vuoden 2015 keväästä tähän päivään on kuljettu pitkä mutta jännittävä polku.

Takakannessa on jopa itsensä Gustavus Adolphuksen signeeraus! 🙂

Vuosi kustannussopimuksesta

Vuosi sitten elimme jännittäviä aikoja! Olimme matkalla Helsinkiin ja kustannusosakeyhtiö Otavalle, jonne meidät oli kutsuttu keskustelemaan käsikirjoituksestamme. Tuolloin emme vielä tienneet mitä tuleman piti, ja jännitys oli kieltämättä korkealla. Hyvän tovin kuluttua kävelimme ulos ovesta käsittämättä oikein mitä oli tapahtunut. Olimme juuri allekirjoittaneet esikoisromaanimme kustannussopimuksen! Unelmasta oli tulossa totta.

Tästä on tosiaan kulunut nyt vuosi, ja hätäinen voisi jo ihmetellä, missä kirja viipyy. 🙂 Käsikirjoituksen kustantajalle lähetetystä versiosta on kuitenkin vielä pitkä matka lopulliseen teokseen, ja on ollut erinomainen asia, ettei tekstin viimeistelemisen kanssa ole tarvinnut kiirehtiä. Monenmoista vaihetta onkin käyty läpi tässä vuoden mittaan.

Lähdimme liikkeelle kustannustoimittajan suurempien linjojen toiveista, joiden mukaan tarinaa muokattiin. Nämä vaativat jonkin verran uudelleenkirjoittamista – aivan uusia kohtauksia, henkilöiden sijoittelua uusiin paikkoihin – mutta koska muutokset koituivat selkeästi tarinan ja hahmokuvauksen hyödyksi, oli niitä ilo tehdä. Oli myös mukava päästä kirjoittamaan uusia kohtauksia omien suosikkihahmojen näkökulmista! 😉 Näistä siirryttiin yhä pienempiin yksityiskohtiin, kunnes lopulta päädyttiin editointikommentteihin. Jos olimme ennen käsikirjoituksen lähettämistä lukeneet tekstimme läpi lukuisia kertoja, kertyi kierroksia vuoden mittaan vielä monta lisää. Viimeisenä vaiheena onkin ollut vedoksen lukeminen, josta kerroimme edellisessä blogitekstissämme.

Samaan aikaan kun tekstiä on muokattu, olemme käyneet kustantajan kanssa keskustelua kirjan kansikuvasta, kirjan nimestä, henkilöluettelosta ja monista muista asioista. Nimi, jolla alunperin käsikirjoitusta tarjosimme, päätyikin sarjan nimeksi ja ensimmäinen kirja sarjassa sai oman alaotsikon. Kansikuva on toki kustantajan valtakuntaa, mutta senkin suhteen saimme antaa vinkkejä ja ajatuksia prosessin aikana.

Vaikka Upseerin miekkaa on hiottu ahkerasti, on meille välillä tarjoutunut aikaa rakennella rakuunoillemme seuraavia seikkailuja. Välillä työn alla on ollut kolmekin eri käsikirjoitusta samaan aikaan, jokainen tietenkin aivan eri vaiheessa. Työ ei ole siis loppunut kesken, ja tunnustaa täytyy, että mielessämme vilahtelee jo ajatuksia siitä, miten tarina jatkuisi kolmannen osan jälkeen…

Older posts

© 2018 Susimetsä
Title image: Carl Wahlbom / Nationalmuseum | Source: Wikipedia

Theme by Anders NorenUp ↑