Romaanimme Upseerin miekan markkinointiin liittyen Kustannusosakeyhtiö Otavan Facebook-sivulla pyöri muutaman viime päivän ajan leikkimielinen visa, jossa osallistujia pyydettiin arvaamaan tai tietämään, millaisiin vaaroihin 1600-luvulla elänyt Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf onnistui hankkiutumaan. Kysymys kuului seuraavasti:

Kustaa II Aadolf oli hyvä hankkiutumaan vaaroihin. Onnistuiko hän

a) haavoittumaan musketinkuulasta
b) miltei saamaan tykinkuulan niskaansa
c) putoamaan jäihin?

Source: Wikipedia (Public Domain)
Jacob Hoefnagel – Gustavus Adolphus

Suurin osa vastaajista valitsi vaihtoehdon B, mutta itseasiassa kaikki vastaukset ovat oikeita. Kustaa II Aadolf ansaitsi komentamiensa miesten uskollisuuden ja rakkauden tavallaan johtaa armeijaansa sen etulinjoissa eikä piilosta linjojen takaa. Niinpä hän onnistui sotakampanjoidensa aikana haavoittumaan useita kertoja tilanteissa, joihin hänen lähimmät upseerinsakaan eivät olisi häntä laskeneet, mikäli heillä olisi ollut valta asiasta päättää.

Musketinkuulista kuningas haavoittui useammankin kerran, mutta kaksi kuuluisinta tapausta ovat kenties haavoittumiset Danzigissa ja Dirschaussa. Danzigin piirityksessä 1627 kuninkaan joukot lähestyivät vihollista veneissä, mutta yön pimeydessä useat veneet ajautuivat harhaan tai juuttuivat hiekkasärkille. Kuningas sai vihollisen tulituksessa kuulan vatsaansa, ja kerrotaan hänen tuolloin käyneen lähellä kuolemaa. Kuitenkin vain paria kuukautta myöhemmin hän haavoittui uudelleen Dirschaussa, missä vihollisen tarkka-ampuja osui häntä kaulan juureen ja käsivarteen. Nykytiedon mukaan kaulan juureen uponnutta kuulaa ei saatu koskaan poistettua, ja ihon alla painava kuula esti kuningasta käyttämästä haarniskaa tulevissa taisteluissa.

Tykinkuulatkin uhkasivat kuninkaan henkeä joitain kertoja. Kerrotaan, että Riian piirityksessä 1629 Kustaa II Aadolf valitsi paikkoja piiritysjoukoilleen, kun tykinkuula iskeytyi hiekkakumpuun, jolla hän oli juuri hetkeä aiemmin ollut. Saman piirityksen aikana tykinkuula läpäisi kuninkaan komentoteltan tämän ollessa teltassaan. Ingolstadtin piirityksessä vuoden 1632 keväällä kuninkaan hengenlähtö oli tätäkin lähempänä: Kustaa II Aadolf tarkkaili vihollisen asemia Tonavan rannalla, kun tykinkuula iski hänen hevosensa kylkeen hipoen kuninkaan jalkaa. Iskun voimasta hevonen ja kuningas paiskautuivat maahan. Kuninkaan seurassa olleet upseerit uskoivat tämän jo kuolleen, kun Kustaa II Aadolf nousikin jaloilleen veren ja mullan tahrimana mutta vahingoittumattomana. Huonompionnisen hevosen jäännökset ovat edelleen esillä Ingolstadtin kaupunginmuseossa (kuva löytyy museon verkkosivuilta).

Viimeinen vaihtoehto, eli jäihin putoaminen, oli koitua Kustaa Aadolfin kohtaloksi vain vuosi sen jälkeen, kun hän oli perinyt valtakunnan kruunun: 1612 Vittsjön taistelussa Ruotsin ja Tanskan välillä. Kuningas ja hänen seurueensa joutuivat pakenemaan tanskalaisten hyökkäystä jään yli, sillä joen ylittävä silta oli tanskalaisten hallussa. Jää petti kuninkaan ja tämän hevosen alta, mutta seurueeseen kuuluneet ratsumiehet saivat Kustaa Aadolfin pelastettua (hevoselle kävi jälleen kehnommin). Jää petti kuninkaan alla myös Demminin piirityksessä – mutta tästä tapauksesta kerromme enemmän Kuninkaan rakuunat -sarjan ensimmäisessä osassa ja sen jälkisanoissa.